Virtuaalinen kasvatustoiminta

Aloittaessani itse virtuaalihevostelun viime vuosituhannen puolella, tärkein ”toimeentulo” oli kasvatustoiminta ja näin se taitaa yhä edelleen olla. Kasvatus on minullekin henkilökohtaisesti läheisin asia virtuaalihevosissa, tulihan Abacuksen aikana, vuosina 2001-2006, kasvatteja autettua maailmaan yli 200 kpl. Kasvatit on helpoin tapa pitää talli aktiivisena ja ne toimivat myös käyntikortteina muualla virtuaalimaailmassa. Jos saat hevosesi menestymään kilpailuissa ja kerättyä niille arvonimiä, on niiden jälkeläisiäkin helpompi myydä. Virtuaalitallilaisten keskuuteen nousee kasvattajia, joiden varsoja on pakko saada. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi Kirveltäjä –tallin tai muuten vain nimekkäiden ja ”tunnettujen” virtuaali-ihmisten kasvatit. Tämä ei tapahdu hetkessä, kaikki ”hyvät kasvattajat” joutuvat tekemään töitä imagonsa eteen, tallin ulkoasusta lähtien. Entä, jos omistatkin hevosia, jotka eivät titteleitä napsi, eivätkä saa kisakalentereihinsa satoja kisoja? Kuten muotimaailmassakin, myös virtuaalihevosissa tulee rotukohtaisia trendejä. Kuvien saanti lisää rodun haluttavuutta, parasta aikaa myydä ponirotuja on varmasti Vermon kansallisen poninäyttelyn tienoilla. Talvella taas myynti laskee, kun kaikki ovat opiskelemassa ja aikaa on vähemmän virtuaalisille hevosille. Kasvattajan on näihin trendeihin vaikea mukautua, mikäli ei tallista löydy lähes joka rodun edustajaa. Kun hiljaisempi kausi tulee, täyttyy kasvattajan talli omista varsoista, joista olisi pakko päästä eroon, muttei kuitenkaan ihan joka tallille. Viimeisenä vaihtoehtona häämöttää bittiavaruus.

Millainen kasvatti sitten myy?

Nykyään suuret tallit alkavat yleistyä, joten ihmiset ostavat virtuaalihevosia hetken mielijohteesta. Tämän takia myös kasvattien palautus on lisääntynyt. Trendivarsat myyvät, ”out” olevat eivät. Hevosen ostaja tietää kuitenkin tarkalleen mitä hakee, hänellä on toive suvun, rodun ja sukupuolen kohdalta. Lisäksi ostajalla valmiina olevat kuvat määrittelevät, mitä haetaan. Sitten päästään tarkkoihin yksityiskohtiin, joista tietämättömät eivät välitä. Kun on päätetty mitä rotua etsitään, on seuraavaksi tärkein kohta sukutaulu. Jokaisella on oma tyylinsä mitä arvostaa, suvullinen tai sukua netissä. Vanhemmat ratkaisevat myös paljon, onko niillä kisattu ja löytyykö muita jälkeläisiä. Usein mietin, onko niiden vanhempien menestyksellä oikeasti mitään väliä? Ei se kuitenkaan vaikuta varsan tuloksiin. Niin todellista nämä eivät sentään ole. Tämän jälkeen tulee se kuuluisa kasvattaja. Tunnetut siittolat myyvät hevosensa helpommin, kuin se pieni onneton valmisleiskainen talli. Pienin, muttei vähäisin vaikuttava tekijä on kasvatin nimi. Vaikeita ja pitkiä kasvattajanimiä ei suosita, lyhyt ja ytimekäs riittää, josta kuitenkin käy ilmi kenen kasvatti se on. Ja kuten mainittu, myyty kasvatti mainostaa kotitalliaan nimellään. Itse nimen tulee olla siisti, kaunis ja mieleen jäävä. Tänä päivänä on valitettavasti saanut tuulta siipiensä alle enemmän ja vähemmän rivot nimet, joilla sitä tärkeää julkisuutta kalastellaan. Tämäkin on uudestaan lämmitetty villitys, vuosia sitten vaikutti jo Fetan varsojen omituiset nimet. Kannattaako siihen oikeasti lähteä? Kuviakin vaaditaan entistä enemmän varsoille mukaan. Kasvattaja kuitenkin tulisi panostaa varsoihinsa paljon, mutta kuvat jäävät mielestäni uuden omistajan vastuulle.

Kenelle varsa myydään?

Ensivaikutelma on tärkein. Järkevästi sommiteltu ostotarjous, joka opastaa myyjän varsan mahdolliselle uudelle tallille. Arvatkaahan vain kummalle tallille myydään enemmän kasvatteja, sille turbo-layn omaavalle jättitallille vai expagen Polletallille? Julmaa, mutta näin se yleensä on. Poikkeuksia en kuitenkaan kiistä. Sivu- ja kisanäytöt vaikuttavat useimmiten myös. Omalta kohdaltani en ole koskaan kisanäytöistä välittänyt, kunhan kasvattini vain saavat pitkäaikaisen – ehkä jopa lopullisen kodin. Ostajaehdokkaan ”maineella” on merkitystä, tunnetun tallin etu nousee taas esille. Tämän lisäksi myydään myös tutuille huomattavasti helpommin kuin vieraille, sehän on selvä myös IRL-elämässä. Myyntimarkkinoilla ht.netin foorumi on voittamaton ykkönen, siellä kävijöitä on muita kanavia enemmän. Osa kasvattajista myy vain tietyt varsat pois, etenkin, jos hän itse haluaa ylläpitää joitain sukulinjoja.

Kasvattajat puhuvat

Tätä juttua varten tein kasvattajien keskuudessa pienen gallupin. Kasvattirotujen kärjessä kiikkuvat suosikkirodut, eli ikivihreät suomenhevoset, shetlanninponit ja puoli- ja lämminveriset. Hyvinä jäljessä useat ponirodut; new forestit, ratsuponit, welshit, connemarat ja niin edelleen. Harvinaiset rodut ovat yhä harvinaisia, mutta kasvavana joukkona tulevat lipizzat, falabellat, PRE’t ja muut erikoiset. Kasvattien myyminen on kiinni mainostamisesta. Harvat ihmiset eksyvät itsekseen tallien myyntisivuille. Vastaajilla ei suurempia ongelmia kasvattiensa myymisessä ole, kaksi viikkoa on keskimääräinen myyntiaika ja siihen lisätään rotukohtainen kysyntä. Omia varsoja ei siis pahemmin nurkkiin jää pyörimään.

Kasvattaminen ei ole helppoa, mutta yksi hauskimmista ja vaativimmista aiheista virtuaalimaailmassa. Mikään ei ole hienompaa, kuin löytää muutaman vuoden jälkeen oma kasvattinsa kilpailulistoilta tai nähdä sen jälkeläisiä! Työ palkitsee tekijänsä.

CutterFly (virtuaalinen@playsson.net)