Vastine artikkelille ”Mietintää suvuista”

Vippoksessa 8/06 julkaistussa artikkelissa ”Mietintää suvuista” Lumiére pohtii pintapuolisesti suvuttomien ja suvullisten hevosen suosiota suomenhevosten jalostuksessa. Artikkeli sai kuitenkin monissa kohdissa allekirjoittaneen näkemään punaista yksioikoisilla toteamuksillaan ja yleistyksillään.

Vaikka Lumiére artikkelissaan pohtiikin suvullisuutta vain suomenhevosten kohdalla, voi tekstiä käyttää pohjana aiheen käsittelylle yleisemmällä tasolla. Kirjoittaja on lähtenyt artikkelissaan liikkeelle asetelmasta parempi/huonompi, joka on mielestäni oikaistava saman tien. Se, minkälaisesta suvusta kukin pitää, on pääasiassa makuasia. Siihen ei mielestäni tarvitse opetella suvaitsevaisuutta, kuten Lumiére haluaisi, sillä kukin saa käyttää kasvatustyössään juuri niitä periaatteita kun haluaa. On virheellistä verrata erilaisia sukuja kirjoittajan asettamissa lähtökohdissa, sillä sekä suvullisella että suvuttomalla hevosella on oma panoksensa ja roolinsa, kaikkien rotujen keskuudessa.

Suvullisella hevosella tarkoitetaan tässä sellaista virtuaalihevosta, jolla on ainakin vanhemmat ja mieluusti useampikin polvi sukua netissä linkitettynä, jolloin niistä on nähtävillä konkreettista näyttöä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että virtuaalimaailmassa mistä tahansa vanhemmista saattaa tulla aivan millainen varsa tahansa. Loppupeleissä kaikki on kiinni varsan omistajasta. Suvullisen varsan elämässä muutamat asiat ovat kuitenkin helpompia kuin suvuttoman ikätoverin, jos omistaja näin haluaa. Ensimmäisenä näistä tulee mieleeni varsan luonne. Hevoselle on, ainakin omasta mielestäni, huomattavasti helpompaa kehittää oma persoona, jos on valmiina jonkinlainen pohja jolta lähtee hevosta ”kokoamaan”. Vanhempien koulutustasoja mukailemalla voi päättää myös hevosen tulevaisuuden suunnitelmat (esimerkiksi lajivalinta).

Monissa laatuarvosteluissa (esimerkiksi Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa) jaetaan nykyään myös pisteitä vanhempien menestyksen perusteella, jolloin tiettyyn lajiin panostavat kasvattajat varmasti haluavat tulevan varsansa vanhemmilta oikeita kisanäyttöjä. Kuten Lumiére artikkelissaan toteaa, ”moni ostaja tahtoo nähdä mustaa valkoisella vanhempien kilpailumenestyksestä ja kenties aiemmista jälkeläisistä ”. Tämä on omiaan edistämään suvullisten hevosten arvostusta, mutta kuten Lumiére artikkelissaan kertoo, esimerkiksi Yleislaatuarvostelussa ”voi suvuttoman pollen omistaja kirjoittaa hevoselleen sukuselvityksen”, ja siten saada tarvittavat pisteet kasaan. Tämä systeemi ei kuitenkaan ole mahdollinen kaikissa laatuarvosteluissa, sillä esimerkiksi lajikohtaisessa arvostelussa tasapuolisen pisteytyksen luominen sukuselvityksen pohjalta olisi äärimmäisen hankalaa. Tästä voimme huomata, että suvun valinnalla varsan omistaja/kasvattaja voi vaikuttaa varsan tulevaisuuteen. Jos hevonen niin sanotusti ratsastaa sukunsa maineen varassa, ei se vaadi omistajaltaan läheskään yhtä paljon panostusta kuin suvuton hevonen.

Suvuton hevonen on ennen kaikkea uusi haaste omistajalleen, sillä hänen on tehtävä kaikki työ alusta asti itse. Toisaalta suvuttoman hevosen ”maahantuonti” antaa myös huomattavasti vapauksia, juuri esimerkiksi hevosen persoonan luomisessa ja koulutustason kehittymisessä. Suvuttoman hevosen hankkiminen on ostajalle projekti, johon on kyettävä panostamaan. Yleisö vaatii suvuttomalta hevoselta huomattavasti enemmän näyttöjä kuin suvulliselta, sillä suvuttomalla hevosella ei ole suvun ansioita jotka vahvistaisivat sen olemusta. Toisinaan sukuselvitys pelastaa tilannetta jonkin verran, mutta kaikilla ei ole kiinnostusta niitä lukea. Onnistuessaan suvuttoman hevosen kanssa, omistaja alkaa tahtomattaankin laajentaa kyseisen rodun kantaa. Menestynyttä hevosta halutaan käyttää jalostuksessa, jolloin se tuo rodun kasvatukseen uusia nimiä ja vähentää sisäsiittoisuutta.

Jostain käsittämättömästä syystä Lumiére mainitsee artikkelinsa loppupuolella kallisarvoiset minuutit, jotka kuluvat tutkiessamme hevosen sukutaulua. Itselläni tämä herättää mielikuvan kirjoittajasta, jolla ei ole lainkaan käsitystä mistä puhuu. Siitokseen käytettävien hevosten valinta ei saisi koskaan olla kilpajuoksua ajan kanssa, vaan huolellista tutkimustyötä jonka avulla päästään parhaisiin tuloksiin. Toki kuten aiemmin mainitsin, esimerkiksi varsan kohtalo on täysin sen tulevan omistajan käsissä, mutta henkilökohtaisesti ostan mieluiten varsoja joihin on jo panostettu – olipa kyseessä sitten 6- tai 1-polvisen suvun omaava varsa. Erityisesti jos astuttaa pitkäsukuista tammaa samanlaisella oriilla, on sukutauluja tutkittava tarkasti ajan kanssa sisäsiittoisuuden välttämiseksi.

Artikkelissaan Lumiére ei ota lainkaan esille sitä, millaisille tammoille esimerkiksi suvuttomia oreja sitten halutaan käyttää. Nykyään nimittäin suvun tasapainoisuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Suvuttomia tammoja astutetaan mieluusti suvuttomilla oreilla ja toisinpäin, jotta varsan sukutaulu olisi tasapainossa. Tammojen omistajat saattavat olla hyvinkin tarkkoja siitä, että oriilla on sukutaulua täsmälleen yhtä monta polvea kuin astutettavalla tammallakin. Syytä tämän ilmiön alulle ei allekirjoittanut osaa arvailla. Onko kyseessä vain niin sanottu kauneusseikka, vai onko tälle olemassa oikeasti joku syviä totuuksia sisältävä vastaus?

Heidi C. (heidi@siipirikko.org)