Mietintää suvuista

Tätä asiaa on jauhettu kyllä ennenkin, mutta ihmisten ajattelutapa ei näytä muuttuvan mihinkään, joten…

Edellä esitetyt kysymykset saattavat pyöriä useammankin suomenhevoskasvattajan kuin minun päässäni, joten päätin hieman tutkailla asiaa ja esittää nämä kysymykset vastauksineen.

Suvuton vai suvullinen?

Suomenhevosten osto-ilmoituksia selaillessa huomaa lukevansa yhä uudestaan ja uudestaan samaa tekstinpätkää: "Pitkä, mutta harvinainen suku." Näin tuntuvat vaativan kaikki ostajat, vaan kukaan ei ole valmis tekemään asian eteen mitään. Kun tarjoat omaa peruspolleasi jolla on paljon saavutuksia, kenties menestystä saavuttanut kuvakin ja muutama arvonimi, mutta suvun puuttuessa huomaat usein kuinka astutusehdotukset eivät kelpaa ja hevosesi suvutonta varsaa myydessäsi seinä tulee vastaan. Mutta miksi? Jos ihmiset kaipaavat harvinaista, tuntematonta sukua, pitäisi heidän myös tajuta että se ei synny tyhjästä. Kuinka moni uuden suokkisuvun aloittaja jaksaa kamppailla jos ostajia kasvateille ei kerta kaikkiaan löydy olemattoman suvun takia?

Miksi suvuttomat eivät kelpaa?

Syitä on varmasti yhtä monia kuin ostajiakin, mutta yksi syistä saattaa olla omistajan laiskuus. Jos hevonen on suvuton, ei vanhempien saavutuksista saa tukea astutuspyyntöjä kysellessä eikä arvonimiä hankkiessakaan ole vanhempien kisatulokset takaamassa tarvittavia lisäpisteitä. Entäpä sitten YLA? Kuten sivuilla selvästi mainitaan, myös suvuttomat voivat vallan mainiosti pärjätä, mutta tämäkin vaatii omistajalta tiettyä viitseliäisyyttä.

Riittääkö kunnon sukuselvitys suvuksi?

Arvonimet ovat useille virtuaalihevostelijoille tärkeitä, sillä ne antavat hevoselle arvoa ja useimmissa laatuarvosteluissa suku on aina osatekijänä pisteytyksessä. Yleislaatuarvostelu (YLA) ei estä suvuttomia hevosia pääsemästä arvonimistä osingoille. Kun suvullinen hevonen saa pisteitä linkitetystä suvustaan, voi suvuttoman pollen omistaja kirjoittaa hevoselleen sukuselvityksen. Kun asiaan jaksaa panostaa, tarvittavat pisteet saa varmasti kokoon, kun kertoo omakätisesti hevosen keksityistä vanhemmista ja isovanhemmista. Totta kyllä, sukuselvitys ei välttämättä korvaa kaikkea, sillä moni ostaja tahtoo nähdä mustaa valkoisella vanhempien kilpailu menestyksestä ja kenties aiemmista jälkeläisistä, joista ei suvuttomilla hevosilla ole selvityksistä huolimatta tietoakaan.

Mitä voimme tehdä?

Suomenhevoset ovat paikoitellen järkyttävän sisäsiittoisia ja samat nimet vilahtelevat hyvinkin useiden suomipollejen sukutauluissa. Omistajien täytyy tarkistaa suurennuslasin kanssa että isä tai emäehdokkaan sukutaulussa ei näy samoja nimiä kuin sulhasta kaipaavalla omalla hevollasi, parhaimmillaan jo 3 ensimmäisessä polvessa. Ja emmehän toki unohda sitä, että uutta hevosta ostaessasi käytät monia kallisarvoisia minuutteja tutkiessa aina vain uudestaan, ettei hevosen suvussa näy samaa nimeä kahteen, ellei jopa kolmeenkin kertaan! Mitä me siis voimme tehdä? Ihmisten pitää vain opetella suvaitsevaisuutta myös suvuttomia suomenhevosia kohtaan ja antaa näillekkin mahdollisuus saada varsoja ja varsoille mahdollisuus levittäytyä useammille ostajille jossa ne pääsevät jatkamaan täysin uutta, ennen näkemätöntä virtuaalisukuaan_ eteenpäin. Jos suvuttomille suomenhevosille ei anneta mahdollisuutta, ei koskaan saada aikaiseksi näitä kauan kaivattuja 'harvinaisia'-sukuja, vaan samat nimet tulevat toistumaan suvuissa viikoista ja kuukausista toiseen.