Viisi vuotta virtuaalitekkejä

Tekkefani olin kuitenkin jo ennen ensimmäisen virtuaaliteken hankkimista. Siitä voin syyttää ainoastaan Ionicin ja Gin Ahaltekin nykyistä kakkosomistajaa Sirpaa, joka jo tuolloin puuhaili Hevosmaailma.netinsä parissa. Hän oli ihastunut ahaltekeihin ja esitteli minullekin kuvagallerioita netistä. Se oli menoa kertaheitolla, voiko tuollaisia upeita, persoonallisia, hoikkia hevosia olla rakastamatta? Ja kun ihan oikean ahaltekin hankkiminen olisi ollut vähintäänkin vaikeata, niin virtuaalinen tekke oli minusta hyvä idea. Sillä tiellä tässä ollaan sitten edelleen.

Yhteyksiä reaalimaailman kasvattajiin

Kuvia hankkiessani otin yhteyttä useisiinkin ahaltek-kasvattajiin, mutta paluupostissa sain yleensä paljon muutakin kuin vain lupia heidän kuviinsa: tietoa heidän omista hevosistaan, tietoa tekeistä yleensä, niiden suvuista, kantaoreista, kasvattajien omia mietteitä rodusta ja muuta sen sellaista, joka oli hyvin mielenkiintoista vaikka ei suoranaisesti liittynytkään virtuaalimaailmaan. Tässä vaiheessa lienee syytä korostaa, että olen aina ollut kiinnostunut ahaltekistä myös oikeana rotuna, en vain virtuaalimaailman rotuna. Koska postit yleensä sitten herättivät lisäkysymyksiä, huomasin pian olevani sähköpostinvaihdossa useiden eurooppalaisten ja amerikkalaistenkin kasvattajien ja omistajien kanssa.

Nämä yhteydet ovat säilyneet kaikkien näiden vuosien ajan, harvoin menee viikkoa ettei sähköpostiin tulisi vähintään yhtä ahaltek-aiheista viestiä jostain päin maailmaa. Kuulen tuoreimmat uutiset syntyneistä varsoista, kuolleista hevosista, uusista yksilöistä, joita on tuotu maahan, ja muusta mikä nyt liittyy ahaltekeihin. Tai hevosiin yleisesti. Sen lisäksi olen toisinaan työmatkojeni yhteydessä vieraillut muutamilla talleilla katsomassa ihailemiani hevosia silmästä silmään. Tällainen puolivillainen hevosharrastaja on otettu hyvin vastaan. Ahaltekin kotimaahan Turkmenistaniin asti en ole vielä uskaltautunut, mutta luultavasti joskus tulevaisuudessa sielläkin käyn. Kiinnostusta ainakin olisi. .

Mitäkö reaalimaailman tiedoilla on tekemistä virtuaalimaailman kanssa? Vaikka mitä ja sen huomaa vaikkapa ylläpitämäni virtuaalisen ahaltekyhdistyksen VATY:n sivuilta /linkki http://tekke.freeserverhost.com/paasivu.html /. Siellä on muun muassa ahaltekin rotumääritelmä, joka pätee yhtä lailla reaalimaailmassa kuin virtuaalisestikin. Ionicissa ja nykyisin Gin Ahaltekissä käytetään samoja periaatteita kuin monet reaalikasvattajatkin käyttävät, tietenkin soveltaen niitä virtuaalimaailmaan sopiviksi, vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Virtuaalista jalostusta eteenpäin

Ahaltekin suosio virtuaalimaailmassa on heilahdellut melkoisesti, nyt tuntuu että se on jälleen melko suosittu ja omistajia löytyy useita. Jalostustoimintaa ei kuitenkaan voi tehdä hetkellisten muotioikkujen perusteella, vaan aina pitää ajatella kauemmas tulevaisuuteen. Tämän olen itse kantapään kautta oppinut: silloin viisi vuotta sitten ja myöhemminkin olisi pitänyt tuoda paljon enemmän suvuttomia hevosia kuin mitä niitä tuotiin. Nyt kun ahaltekeillä alkaa olla neljä tai viisi polvea sukua, on kanta osoittautumassa auttamatta liian pieneksi. Tammalle on hankala löytää oria, jolla olisi myös suunnilleen yhtä pitkä sukutaulu, mutta ilman samoja nimiä. Jos silloin aikoja sitten olisi ollut käytössä enemmän suvuttomia hevosia, olisi tilanne tänä päivänä helpompi, mutta jäljestäpäin on aina helpointa olla viisas.

Tällä hetkellä oma kasvatustoimintani pyrkiikin mahdollisimman monen vanhan sukulinjan säilyttämiseen ja sen ohella myös uusien luomiseen ja tukemiseen. Se tietenkin edellyttää melko massiivista uusien hevosten tuontia, mutta se ei ole minulle mikään ongelma. Paitsi ehkä nimien keksimisen kannalta, minusta ahaltekeille on aina ollut jokseenkin hankalaa keksiä sopivia nimiä, en ole halunnut taipua käyttämään englanninkielisiä nimiä turkmenistanilaisella rodulla. Turkmeenin kieli, kaikella kunnioituksella turkmeeneja kohtaan, ei ole sieltä kauneimmasta päästä ja kun venäjäntaitonikin on heikko, niin nimiongelmia on ollut pitkin matkaa.

Toivon, että jos minut ylipäänsä jostain asiasta virtuaalimaailmassa muistetaan, se asia olisi ahaltekit. Vaikka olen puuhaillut paljon muutakin, niin ahaltek-jalostus on kuitenkin aina ollut lähinnä sydäntäni. Ja koska menin joskus vuosia sitten foorumissa möläyttämään kasvattavani virtuaalitekkejä vielä nelikymppisenäkin, niin minulla on tässä vielä paljon aikaa jatkaa kasvatusta, tuoda lisää hevosia, tutkia sukuja ja keksiä nimiä.