Mikä on oikeasti tarpeellista esittelyssä?

Jokainen varmasti on lukenut elämässään ainakin yhden esittely tekstin jonkin tallin sivulta. Tekstissäni pohdin aihetta, että mikä siinä esittelyssä sitten kaikkein olennaisinta on ja mitä siinä oikeasti tarvitaan. Aihe on mielenkiintoinen ja siitä voisi saada aikaan pitkiäkin keskusteluita.

Ovatko ne kymmenet kielikuvat karsinoista kerrottaessa todellakin tarpeellisia? Se tietysti luo lukijan mieleen tarkemman kuvan tallista, mutta kuinka moni jaksaa lukea kaksisataasanaisen tekstin ainoastaan karsinoista? Ihanteellinen ratkaisu olisi varmasti ns. klikkailutallin tyyppinen talli, jossa on ympäristö piirretty ja siellä sitten seikkaillaan klikkaamalla esim. ovia. Kaikilla ei tietenkään tähän riitä taito, aika eikä innostus. Tämä myös vaikeuttaisi uusien tallien ja ihmisten tuloa mukaan.

Hyvä ja selkeä pohjapiirros selventää asioita myös yleensä huomattavasti. ’Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa’, pitää siis tässäkin paikkansa. Tästä herääkin kysymys, ainakin minulle, että mitä kuvia sinne esittelyyn sitten kannattaisi laittaa? Laittaisinko sen eilen ottamani hienon kuvan voikukasta, johon onnistuin tarkentamaan tosi hyvin, vai olisiko kuva tienpätkästä, joka päätyy tallipihaan sittenkin parempi? Esittelysivua ei kannata pitää minään kuvavarastona, jos ei ole kerta kaikkiaan sopivia kuvia sinne, niin kannattaako sinne sitten väkisin mitään tunkeakaan.

Myös esittelyä luodessaan harvempi varmaankaan ajattelee esim. maneesien yleisyyttä. Virtuaalimaailmassahan suurella osalla talleista on maneesi, mutta todellisuudessa ei maneeseja ole niin monella sillä ne ovat kalliita ja tilaa vieviä rakennuksia, vaikka ovatkin hyödyllisiä. Niinpä tallille laitetaan maneesi, vaikka se sijaitsisi Välimerellä ja maneesi olisi ilmaston puolesta täysin turha. Pahimmassa tapauksessa maneesista tehdään niin suuri, ettei se oikeasti olisi mahdollista toteuttaa, varsinkaan ilman tukipylväitä.

Nyt kun olen paasannut teille vähän tarpeettomuudesta, voinkin käydä tarpeellisuuden kimppuun ja sekoittaa teidät lopullisesti. Ääripää ylettömälle kuvailullehan olisi täysin kuvaukseton ja tylsä teksti, jopa luettelo. Kuka jaksaisi lukea luetteloita tallien sivuilta, että mitä siellä onkaan? Olisi äärettömän tylsää lukea tekstiä, jossa ei ole ainuttakaan adjektiivia kuvaamassa tallia. Sen lisäksi olisi myös vaikea kuvitella tallia sellaisena, kuin omistaja on sen kuvitellut. En usko edes sen kirjoittamisen olevan niin mukavaa kuin kunnollisen kuvaillun esittelyn.

Seuraavaksi voisinkin pohtia niitä esittelytekstejä, joissa on jonkinlainen juoni. Juonelliset esittelytekstit kertovat esimerkiksi ratsastajan ensimmäisestä päivästä jollakin tallilla. Kirjoittaja laittaa siten ratsastajan esimerkiksi ajattelemaan: ”onpa upea valkoinen kivitalli!” Nämä ovatkin erityisen mukavia luettavia, vaikka eivät aina juoneltaan parhaita olisikaan. Juonelliset esittelytekstit ovat kylläkin pidempiä, eikä niistä aina saa välttämättä kaikkea tietoa irti niin helposti.

Niinpä loppujen lopuksi päädyin siihen, että riittävällä kuvailulla kerrottu esittely on mukava niin lukijoille, kuin kirjoittajallekin. Kirjoittajan ei tarvitse nähdä ylettömästi vaivaa kirjoittaakseen tuhat sanaa käsittävän esittelyn, eikä lukijoiden täydy viettää tuntikausia lueskellen tylsää samoja asioita toistavaa esittelyä vain tietääkseen kuinka suuri se hoitohevosen karsina taas olikaan. Esittelyn perään voisi olla myös hyvä laittaa pieni tiivistelmä niitä hätähousuja varten, kaikilla ei ole aikaa tai halua lukea esittelyjä, vaikka he haluaisivatkin tietää tallin puitteista hieman.

Elisa Rinne, rinne.elisa@elisanet.fi