Vippos

Koulukiemurat sanoiksi

Tässä sarjassa pyrimme tutustumaan tarinaluokkiin ja niiden eroihin eri lajeissa. Tämä sarjan toinen artikkeli käsittelee kouluratsastuksen tarinaluokkia. Sarjan aloitusartikkelissa (Vippos 04/06) käsiteltiin tarinaluokkia yleisesti. Jos tämä artikkeli meni sinulta ohi, suosittelemme lämpimästi siihen tutustumista.

Tarinaluokat kouluratsastuksessa, mitä, missä ja milloin?

Kouluratsastusjaoksen (KRJ) alaisena voi järjestää myös tarinaluokkia, eli luokkia, jotka tuomaroidaan osallistujan kirjoittaman suoritusselostuksen pohjalta. Tarinaluokista saa enemmän rankingpisteitä kuin millä tahansa muulla tavalla tuomaroidusta (arvonta, suhteutettu arvonta, pitkä arvonta 3d6 tai kysymykset) luokasta voidaan saada. Kisoja järjestävät yksityishenkilöt, virtuaaliset ratsastusseurat ja virtuaalitallit, sekä satunnaisesti muut tahot, joita virtuaalimaailmassa voi tavata. Tarinaluokat järjestetään usein muiden luokkien ohella, sillä niihin on vaikeampi saada osallistujia. Kisat, joissa on pelkkiä tarinaluokkia, tapaavat jäädä varsin tyhjiksi. Luokat ovat yleensä tasoltaan helppoja (He C - He A), sillä näihin luokkiin riittää useimpien hevosten koulutustaso.

Tarinan kirjoittaminen

Kouluratsastuksessa tarinaluokkiin voidaan antaa aito kouluratsastusohjelma, jolloin kirjoittamisesta tulee ohjatumpaa. Tämä helpottaa usein tarinoijan työtä, sillä tyhjästä on paha nyhjäistä - niin kuin sanonta kuuluu. Jos ohjelma on annettu, sitä kannattaa mukailla tarinassa parhaansa mukaan. Kuten aloitusosassakin jo mainittiin, ei tarinan aina tarvitse kertoa täydellisesti sujuneesta suorituksesta, vaan ripaus huumoria tekee tarinasta mielekkäämpää luettavaa. Koska kyseessä on kouluratsastus joka keskittyy ratsastajan ja hevosen yhteistyöhön, hevosen liikkeisiin, ratsastajan apuihin ja suorituksen näyttävyyteen, kannattaa näitä korostaa tarinassa, kuitenkin varoen liioittelua. Tarinan kirjoittamisen voi aivan hyvin aloittaa jo kisapaikalle saapumisesta, kuvata tuntemuksiaan ja hevosensa käytöstä alusta alkaen. Napakat aloitukset luovat tarinaan tunnelmaa, kuten järkikin jo sanoo, ei ”olipa kerran” -aloituksia voi tällaisessa tilanteessa käyttää. Toiset suosivat tarinan aloittamista vasta radalle ratsastamisesta tai lämmittelystä. Mikään ei ole kiellettyä, vaan luova ja omaperäinen kirjoittaminen saa kertomuksen erottumaan muista. Ennen kaikkea tarinalla pyritään vetoamaan tuomariin; mikäli kertomus jää tuomarin mieleen positiivisesti erilaisena, sen sijoitus on varmasti parempi kuin massatarinan.

Millainen on hyvä tarina?

Hyvä tarina kouluratsastuksesta on pituudeltaan lukijaystävällinen (puoli A4-sivua on melko hyvä pituus), mielenkiintoinen ja lajiin sopiva. Kuten edellä jo mainittiin, tarinan on hyvä korostaa hevosen ja ratsastajan yhteistoimintaa, hevosen liikkeitä ja ratsastajan apuja. Nokkelat sutkautuksen ja korkealentoiset ajatukset eivät välttämättä ole osa hyvää tarinaa. Mielenkiintoisessa kirjoituksessa toki sattuu ja tapahtuu eikä ripaus huumoria ole koskaan pahasta, mutta kirjoitusasun on hyvä olla suhteellisen asiallinen ja vakava. Tarina kannattaa kirjoittaa kirjakielellä, se lisää tarinan helppolukuisuutta ja antaa kouluratsastukseen kuuluvan asiallisen vaikutelman. Tarina lienee mielekkäintä kirjoittaa ratsastajan näkökulmasta, sillä vaikka tuntuisi houkuttelevalta kirjoittaa: ”kun näin, miten lennokkain askelin komea ruunikko orii tanssahteli kentällä, olin heti valmis antamaan sille täydet pisteet” - on syytä pitää mielessä, että ulkopuolisten sotkeminen tarinaan yleensä vain hämmentää keitoksesta melkoista puuroa. Tarinan täytyy ennen kaikkea olla mielekäs, helppolukuinen ja kuvata suoritusta asiallisesti ja monipuolisesti. Jokaista käännöstä, laukanvaihtoa ja peruutusta ei tarvitse kuvata, silloin tarina todennäköisesti pitkittyy ja sen lukeminen vaikeutuu ja käy turhauttavaksi. Tarinan on pääpiirteissään tarkoitus antaa selkeä kuva suorituksen yleisilmeestä.

Lopuksi luokkansa voittanut kouluratsastustarina, josta olisi kuitenkin voinut jättää pois turhan tarkan suorituksen kuvauksen (luokkaohjelmaa on seurattu lähes orjallisesti). Tarina on pitkä ja paikoitellen puisevaa luettavaa, mutta siitä saa kuitenkin selkeän kuvan hevosen ja ratsastajan toiminnasta kentällä.

”Aiemmin vatsassani oli lennellyt perhosia, nyt ne olivat tipotiessään. Myös Darry (Alidaar el Amara’s G ox) oli tyynen rauhallinen ja hamuili olkapäätäni pehmeillä huulillaan. Taputin sen kaulaa ja laskin jalustimet, oli aika lähteä lämmittelemään Kuuluttajan ääni räsähti kovaäänisissä ja kutsui meidät radalle. Vatsassani humahti ikävästi. ’’Se on menoa nyt poika’’, sanoin, taputin Darryn kaulaa ja ohjasin sen kentän portille. Portti avattiin ja edellinen ratsukko poistui ravissa radalta. Painalsin Darryn kylkiä tuskin huomattavasti pohkeillani ja se lähti ravaamaan pehmeästi, joustavin askelin. Kentän vastakkaisessa päässä meitä odotti tuomaristo. Darry kulki herkästi kuolaimella ja askelsi innokkaasti, se myöskin reagoi välittömästi hienoiseen ohjien kiristykseeni ja pysähtyi täsmälleen haluamaani kohtaan, kauniisti tasajaloin. Kohotin käteni tervehdykseen ja nyökkäsin tuomaristolle saadakseni luvan aloittaa, samalla Darry kuopaisi maata etusellaan hermostuksissaan. Tuomaristo vastasi tervehdykseeni ja kokosin nopeasti ohjat ja suoristin istuntani. Painoin kantapääni alas ja annoin Darrylle keveästi pohkeita. Orii lähti oitis liikkeelle kimmoisin askelin ja ohjasin sen voltille, Darry veti hiukan ohjaa, mutta rauhoittui nopeasti. Sen rautias karva kiilsi ja tunsin sen lihasten voiman allani, olimme yhtä. Darry ymmärsi, että nyt oltiin kisaamassa ja antoi kaikkensa toteuttaakseen toiveeni, volttimme ei ollut täydellisen pyöreä, mutta halkaisijaltaan lähemmäs vaaditun 10 metriä. Voltin jälkeen jatkoimme käynnissä C:hen ja siitä vasemmalle, ja kiristin ohjaa hienoisesti saadakseni Darryn tarkkaavaiseksi. Orii pärskähti ja lähti kulkemaan kuolaimella, kantaen häntäänsä korkealla arabien tyypilliseen tapaan. Saavuimme H:n kohdalle ja painalsin Darrya huomaamattomasti kylkiin, orii vastasi välittömästi lähtemällä vaivattomaan raviin lävistäjälle. Linja näytti suoralta, joten keskityin Darryn askelpituuteen. Oriin askel oli kaunis, pitkä ja tasainen, takajalan askel oli juuri sopivasti aavistuksen etujalanaskelta pidempi. Saavutimme B:n ja Darry taipui kauniisti oikealle, eikä rikkonut raviaan. L:stä käännyimme keskihalkaisijalle ja jatkoimme I:hin. I:ssä aloin kääntää Darrya voltille ja orii heitti hiukan päätään. ’’Ei nyt Darry’’, ajattelin mielessäni ja kiristin ohjaa hienoisesti, Darry lyhensi askeltaan aavistuksen ja nosti korvansa höröön. Sen askel muuttui oitis valppaammaksi ja eloisammaksi. Nyt Darry taipui voltilla juuri oikein, kauniisti kaarelle ja siitä tuli likipitäen täydellinen muodoltaan, joskin ehkä hiukan liian pieni. C:stä käännyimme oikealle ja Darry jatkoi kaunista raviaan viuhtoen hännällään. R:ssä oli edessä laukan nosto, joten keräsin vaivihkaa ohjia paremmin käsiini ja herättelin Darrya ohjien pienellä liikkeellä. Orii vilkaisi minua syrjäsilmällä ja heitti hiukan päätään. Painoin pohkeeni Darryn kylkiin ja myötäsin ohjalla. Orii totteli ja nosti oikean laukan, käänsin oriin keskiympyrälle. Laukka oli ratsuni omin askellaji ja nautimme siitä molemmat, se sai meidät rentoutumaan. Darryn askel oli pitkä ja eloisa ja tunsin sen lihasten keinuvan voiman allani. Oriin silmät loistivat ja sen korvat kääntyilivät puolelta toiselle, sen odottaessa merkkiäni. Vein käteni eteen pitkin harjaa Darryn kaulan puoleen väliin ja myötäsin ohjelman mukaisesti neljän askeleen ajan, sitten kokosin taas ohjat paremmin ja suoristin istuntani. Veimme ympyrän kunnialla loppuun ja lähdimme linjalle R-I-S tehdäksemme ympyrän vaihdon. I:ssä hidastin Darryn kevyellä ohjasliikkeellä käyntiin ja kehotin sen vaihtamaan laukkaa, Darry nosti vasemman laukan ja jatkoi matkaa niin nopeasti, että käyntipysähdys oli miltei huomaamaton. S:ssä lähdimme uudelle ympyrälle, Darryn pitkä askel voitti matkaa vauhdikkaasti ja sen takaosa työskenteli hyvin mukana. Ympyrän puolessa välissä myötäsin jälleen ohjalla ja korjasin sitten istuntani. Darry pärskähti ja lyhensi askeltaan. Pidätin huomaamattomasti ja siirryimme harjoitusraviin, minun oli helppo myödätä liikkeitä, sillä Darryn askel oli pehmeä ja pitkä. Jatkoimme uralla harjoitusravissa ja mukailin Darryn lihasten liikkeitä parhaani mukaan, uskoin onnistuneeni siinä hyvin. En vilkaissut tuomareita tai yleisöä, keskityin vain suoritukseemme. L:ssä keräsin ohjia nopeasti käsiini ja painalsin Darryn kylkiä jaloillani. Orii nosti haluamani vasemman laukan ja sen keinuva askel vei meitä jälleen eteenpäin. Myötäsin keinuvia liikkeitä ja tunsin jälleen olevani yhtä hevoseni kanssa, juuri sen takia olimme täällä tänään. Lähdin kääntämään Darrya puoliympyrälle ja orii vastasi halukkaasti, se alkoi todella innostua ja lämmetä kisaan. Lähdimme ympyrän vaihtoon ja kiersimme puoliympyrän vastalaukkaan, se sujui odottamaani paremmin, Darry oli lämmennyt ja liikkui nyt kissamaisen notkeasti, kuin hyvin verrytellyt balettitanssia. ’’Kouluratsastushan onkin oikeastaan hevosmaailman balettia’’, ajattelin mielessäni ja ratsastin Darryn C:hen. C:ssä vedin hiukan ohjista ja Darry vastasi käynnillä, painoin pohkeeni uudelleen oriin kylkiin ja se vaihtoi laukkaa. Lähdimme oikealle kaartaen puoliympyrälle harjoituslaukassa, vaihdoimme ympyrää ja tulimme puoliympyrän vastalaukassa. L:ssä siirryimme keskikäyntiin, Darry askelsi nyt sille ominaisella, notkealla tavalla. Askeleet olivat pitkät, energiset ja matkaavoittavat. Teimme puoliympyrän keskikäynnissä vasemmalle ja Darry vastasi kaikkiin apuihini, miltei kuin välillämme olisi vallinnut sanaton yhteys, joka kertoi Darrylle toiveeni. Pysähdyimme I:hin ja vedin kevyesti ohjista, antaen samalla pohkeita. Vaikutus oli toivottu ja Darry lähti peruuttamaan, se peruutti suoraan, hiukan nykivällä askeleella, mutta kuitenkin suoraan, hevosenmitan verran. Äkisti painalsin taas jalkani Darryn kylkiin ja se lähti harjoitusraviin jo miltei ennen kuin oli ’lopettanut’ peruuttamisen. Jatkoimme oikealle uraa seuraten, eikä Darry rikkonut kevyttä raviaan. Sen askel oli vaivaton ja, niin ainakin toivon, kaunis katsoa. Ohjelmamme oli lopussa. Lähdimme keskihalkaisijalle ravissa, pysähdyimme G:hen, kohotin käteni tervehdykseen ja tuomaristo vastasi. Taputin oriini kaulaa, olin ylpeä siitä, se ainakin oli tehnyt parhaansa. Darry heitti päätään ilmaan ja pärskähti kuuluvasti, poistuimme radalta joutuisassa ravissa, joka varmasti ilmaisi lennokkuudellaan meidän yhteistä ajatustamme: hyvin meni!”

Eilowy, katri.luostarinen@nic.fi