Virtuaalihevostelu on harrastus jossa leikitään mielikuvituksen avulla. Tämän pitäisi olla mukavaa ja rentoa ajanvietettä tylsän ja joskus jopa rankankin arkielämän ohella. Niin kaikki oli ainakin ennen. Nykyään tuntuu, että harrastaminen on muuttunut pakkomielteeksi saada kaikesta aivan täydellistä ja tästä asiasta otetaan jopa joskus ihan stressiä. Vaikkakin vain muutamat ihmiset ottaisivat asian liian tosissaan, se heijastuu esimerkiksi yleisten paikkojen ylläpitäjiin (jaokset, rekisterit, seurat).

Pitääkö kaiken sitten olla täydellistä? Onko täydellinen ilman virheitä? Foorumien keskusteluita lukiessa törmää useinkin pikkutarkkoihin ihmisiin jotka pyrkivät täydellisyyteen. Otetaan esimerkiksi Näyttelyjaos joka meinasi kokea lopettamisen useista vieraskirjaan tulleista valituksista tuomareiden arvosteluita koskien. Tästä on ollut aina puhetta koko NJ’n olemassa olon ajan. Aina joku arvostelee hevoset väärin: ei ole ottanut huomioon hevosen vinossa olevaa takajalan vasenta kaviota tai huonoa sukupuolileimaa. Täytyykö kaikesta tehdä niin isoa numeroa? Ehkä meidän tulisi muistuttaa itseämme, ettemme ole kuitenkaan ammattilaisia.

Myös paljon muita valituksia voi lukea foorumeissa: sitä ja tätä päivitetään liian harvoin, tuon ylläpitäjä ei ymmärrä asiasta mitään tai tämän paikan ylläpitäjä muutti säännöt aivan huonoiksi! Ehkä meidän tulisi taas muistuttaa itseämme, että tämä on vain harrastus ja kenenkään elämä ei kuole siihen jos jotain paikkaa päivitetään kolme kertaa viikossa. Jotkut osaavat ottaa tämän vielä harrastuksena.

Entäs missä menee raja liian tosissaan ottamisen kanssa?

Joillakin hevosilla näkee 100 kisaa kalenterissa parin kuukauden ajan, kymmeniä jälkeläisiä ja aivan viimeisen päälle tehdyt sivut joissa ei ole yhtään virhettä. Se on hienoa, että joku jaksaa nähdä vaivaa harrastuksensa takia (tai sitten on vain liikaa vapaa-aikaa), mutta entä, kun tuosta tulee jo pakkomielle ja se vaikuttaa toisiin? Joskus näkee myynti-ilmoituksia foorumeissa joissa kasvateilla vaaditaan kisaamaan useamman kerran kuukaudessa ja tekemään jälkeläisiä. Sehän alkaa olla jo vähän liikaa pyydetty, mutta missä vaiheessa voidaan sanoa henkilölle x, että hän on jo mennyt ylirajojensa? Ehkä tämän tarkoitus on vain saada lukijat miettimään onko virtuaalihevostelu enää heille harrastus vai onko se koko elämä. Harrastuksen kuitenkin pitäisi olla sitä stressitöntä viihdettä koulun ja töiden arjen keskellä.

Tarkoitus ei ollut loukata ketään vaan herättää ajatuksia täydellisyyden pakkomielteen suhteen, sen ettemme ole kukaan oikeasti ammattilainen ja varsinkin sen, että joillakin on vielä oma elämä oikea elämä jota pitää tärkeämpänä kuin virtuaalihevostelua. Voimme pohtia onko suuriosa valistuksista vain turhaa vai onko oikeasti jotain valitettavaa?

Natalie V., natalie@neitoperho.org