Aloittaessani harrastusta virtuaalihevosten parissa viime vuosituhannen puolella, oli hoitaja-toiminta se asia, joka virtuaalimaailmaa pyöritti. Vasta sen jälkeen tuli kasvatus- ja myyntitoiminta. Nykyään se tuntuu olevan toisinpäin. Tallien ja hevosten lukumäärä on kasvanut hurjaa vauhtia. Kymmeniä virtuaalihevosia ja -poneja syntyy joka päivä ja taas muutama uusi talli avaa ovensa ja saman verran talleja lopettaa toimintansa, hevosten hävitessä jonnekin kauas bittiavaruuteen. Yleensä lyhyen olemassa olonsa jälkeen. Nyt jokaisella on mahdollisuus hankkia omia virtuaalihevosia tai jopa talli, mikäli vain omat taidot tai toisten avut siihen riittävät. Tallien olemassa olo riippuu siitä kuinka paljon kasvatteja saa myydyksi, monetko jaosten alaiset kisat saa kuukaudessa järjestetyksi ja onko talli ihmisten tiedossa sekä saadaanko tallille kävijöitä ja katsojia. Muistathan kirjoittaa vieraskirjaan…

Tarvetta enää hoitajille?

Monelta unohtuu, että hoitajajärjestelmä on se joka pitää tallin elossa ja saa tämänkin harrastuksen tuntumaan todentuntuiselta. Aivan kuten oikeassakin elämässä, in real life, kuten sitä kutsutaan (eli lyhenne IRL). Keskimääräinen virtuaalihevostelija on noin 14-15 -vuotias tyttö, joka on harrastanut nettihevosia vajaat 4 vuotta, omistaa tallin ja kymmenen hevosta. Tietysti on poikkeuksiakin, nuorimmat hieman alle 10 vuotta ja vanhemmat yli 20 vuoden, niitä jotka ovat olleet virtuaali-ihmisiä jo pidemmän aikaa ja omistavat yhden tai kaksi virtuaalihevosta, eivät ollenkaan tai useampia talleja ja siittoloita. Mutta nyt puhutaankin keskimäärästä. Moni näistä henkilöistä aloittavat virtuaalisesta hoitohevosesta, kuten minäkin silloin 90 –luvun lopulla. Kunhan kokemusta karttuu ja virtuaalimaailma tulee tutuksi, on rohkeuttakin jo sitten perustaa vaikka talli, kisakeskus tai jokin muu virtuaalisesti tärkeä paikka. Ensimmäiseen talliin haalitaan viikossa useita kymmeniä hevosia ja poneja, järjestetään kilpailuja ja viimein huomataan, että jotain puuttuu – hoitajat. Siitä vaan sitten mainostamaan tallia lähimpään virtuaalitallifoorumiin ainakin kolmella eri viestillä. Tuleeko hoitajia? Kyllä, ehkä pari kappaletta ja niistäkin molemmat juuri sellaisia, jotka ovat vasta virtuaalimaailmaan rantautuneet. Systeemi sujuu jonkin aikaa, kunnes hoitajat siirtyvät seuraavaan vaiheeseen. Talli joko lopettaa toimintansa tai siirtyy ”aloitustasolta” omaan ulkoasuun ja vakavampaan ns. bisnekseen.

Vaatimukset korkealla ja luottamuspulaa.

Tasokkaat virtuaalihevoset vaativat tasokkaita hoitajia. Hoitohevosia on helppo saada. Rotuja löytyy laidasta laitaan ja muutenkin tarjonta on runsasta. Hoitajiakin on helppo löytää, mutta harvoin niitä, jotka ovat kestäviä, luotettavia ja kirjoittavat pitkiä kertomuksia. Monet ryhtyvätkin hoitajaksi hetken mielijohteesta. Hakevat juuri sitä ”oikeaa” hoitohevosta tai –ponia ja vihdoin sopiva löytyy. Omistaja on onnellinen. Talli saa toimintaa, tarinoita on mukava lukea ja itseltään yksi homma vähemmän. Vielä parempi mikäli hoitaja haluaa kilpailla. Kuulostaako tutulta? Asiasta sovitaan, hoitokirjaan kirjoitetaan vähintään kerran viikossa, mieluiten pari kolme kertaa. Hoitaja lupaa käydä ahkerasti ja kirjoittaa pitkiä tarinoita. Niin käykin. Ensimmäisen viikon ajan. Jotkut käyvät vain kerran ja pahimpia ei edes näy sopimuksen teon jälkeen. Taas omistaja joutui pettymään ja luottamus hoitajia kohtaa vähenee. Omistaja liittyy siihen porukkaan, jonka tallilla ei enää hoitajia näy. Heitä ei pidetä enää tarpeellisina, juuri sen takia ettei hoitosuhteet kestä. Syinä löytyy kiireitä IRL, ongelmia nettiyhteyden kanssa, hoitamisen jännitys katosi tai koko asia vain sattui unohtumaan. Eikä asiasta viitsitä edes ilmoittaa, ennen kuin hevosen omistaja on vihdoin jäljittänyt ex-hoitajansa sähköpostiosoitteen. Lisäksi joskus syntyy ristiriitoja hevosen luonteesta ja muista tiedoista varmasti hoitajien ja omistajien välillä, mikä saattaa ärsyttää ja kiristää omistajan hermoja. Onneksi vielä kuitenkin löytyy niitäkin hoitajia, jotka ovat sinnikkäästi käyneet hoitohevostaan katsomassa jopa parin vuoden ajan ja lopettavat vasta kun tallikin lopettaa, siirtyen toiselle jatkamaan hoitamista. Toisaalta hevosten omistajillakin on ehkä hieman liian korkeita vaatimuksia. Hoitokertomusten ei aina tarvitse olla novellin pituisia, eikä sen pitäisi saada haitata, jos yksi päivä jää hoitajalta väliin. Kerran kuussakin olisi sopiva hoitomäärä, mikäli vain hoitaja sitten korvaa määrän laadulla. Hoitajat tarvitsevat myös välillä kannustusta. Jos hoitotarinoihin on nähty vaivaa, eikä mitään palkkiota saa, se myös vaikuttaa hoitajien lopettamiseen. Useimmilla onkin palkkasysteeminä hoitopisteet, virtuaalieurot, joilla voi ostaa esimerkiksi tarvikkeita tallipuodista tai mahdollisuus liikuttaa ja kisata hoitohevostaan.

Hoitajat hyödyksi.

Hoitajan unelma hevonen tai –talli on tietysti ihan henkilökohtaista, mutta voidaan väittää, että talli, joka kerää hevosilleen eniten hoitajia sisältää hyvän ilmapiirin, mukavan omistajan, säännölliset informaation päivitykset, huolelliset sivut ja selkeän kuvauksen paikasta ja hoitojärjestelmästä, joka helpottaisi hoitokertomuksienkin kirjoittamista, toimintaa esimerkiksi kisojen muodossa ja pidemmän ajan kuluttua tarjouksen ostaa hoitohevonen omaksi. Melkein niin kuin oikeassakin hevosharrastuksessa, samat asiat ovat painavia. Hoitajatoiminta on tärkeää, sillä se saa välittämään virtuaalisista hevosista. Se suo tilaisuuden tutustua tähän erikoiseen harrastukseen niille, joilla ei omia virtuaalihevosia ole tai niille, joilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa oikeiden hevosten parissa. Mielikuvitus tekee tästä todentuntuisen ja rajattoman. Hoidettaessa sanavarasto laajenee ja kirjoituksia oppii värittämään elävämmiksi. Mukavaa on myös se, että muutkin voivat ja saavat tarinoita ehkäpä lukea. Hoitajat tekevät sen, mihin omistajalla ei ehkä ole aikaa. Ne, jotka eivät pidä hoitajatoimintaa tärkeänä, ovat ehkä turhan monta kertaa pettyneet ja päättäneet, että paremmin pärjää yksikseen. He yleensä tyytyvät kilpailemaan hevosillaan itse ja eivät mahdollisesti ota virtuaalitoimintaa kovinkaan vakavasti, jos niin voi sanoa. Voisi kuvitella, että hoitajajärjestelmän kannattajia ovat ne, joilla ei nimenomaan ole paljon aikaa tai mahdollisuutta viettää tietokoneen ääressä ja tarvitsevat apua tallinsa hoidossa. Toisaalta kannatusta löytyy myös varmasti ahkerilta, paljon aikaa harrastuksensa parissa viettäviltä tallinpitäjiltä, jotka näkevät vaivaa yrittäessään tehdä tästä oikean hevosmaailman kaltaista. Joka tapauksessa, pääasia on, että hoitajia siis tarvitaan. Tarvetta ja hyötyä asiasta on. Oikeastaan hoitajat ovat edelleen tiiviisti mukana virtuaalihevostelussa, erityisesti nykyisinä kisaajina, liikuttajina ja muina vastaavina. Silti ihan tavallisiakin hoitajia kaivataan, sillä he ovat niitä mitkä tukevat virtuaalitalleja ja yksittäisiä hevosia. Haaveena on siis, että hoitajatoiminta pääsee taas kunnolla vauhtiin virtuaalihevosten massatuotannon seasta, hoitajien ollessa toivon mukaan entistä luotettavampia ja pitkäaikaisia. Suosittelen myös kaikkia, jotka ovat kyllästyneet tallinsa pitämiseen tai ovat jo tallinsa lopettaneet, pitämään ”välivuoden” ja ryhtymään hoitajiksi, tehden parhaansa hoitohevosensa eteen. Tämän jälkeen voi taas tallinpito kiinnostaa. Hoitajat kunniaan!

CutterFly - shetland_@luukku.com