Vippoksen päiväkirja seuraa Ionic-tallin elämää ja uusia käänteitä. Ionic on suuri siittola, jossa hevosia on noin 400.

Kun Vippos palaa tauoltaan taas toimintaan, saman tekee myös Ionicin päiväkirja. En nyt missään tapauksessa ala listata tapahtumia siitä asti, mihin vajaa vuosi sitten päiväkirjan kanssa jäin vaan aloitan suunnilleen maaliskuun 2006 alusta.

Sen verran kuitenkin kommentoin mennyttä vuotta, että pieniä muutoksia on tapahtunut. Kasvatettavien rotujen listalta ovat pudonneet pois tennesseenwalker, saddlebred, amerikanponi ja falabella. Näistä vielä useimpia rotuja on jäljellä muutama kappale, joten ihan tyystin ne eivät ole kadonneet, mutta kasvatustoiminta on loppunut. Myös ahalteket ovat katoamassa, mutta eivät kokonaan vaan siirrän niitä pikkuhiljaa uudelle tallille nimeltä Gin Ahaltek. Tämä Gin Ahaltek on ollut työn alla syksystä asti ja pikkuhiljaa se valmistuu. Toistaiseksi Ionic on kuitenkin etusijalla.

Suurin näkyvä muutos kuitenkin tapahtui maaliskuun lopussa: Ionic vaihtoi ulkoasua. Tai ei oikeastaan ulkoasua, vanha ulkoasu sai uuden mustavalkoisen värimaailman. Vanhalla olikin jo pärjätty reilut kaksi vuotta, joten ehkä uusi oli vaihteeksi ihan paikallaan. Toisaalta tuo suorastaan askeettinen ulkoasu on myös vastalause nykyisille ylitsepursuileville ulkoasuille, joita pyydetään ja tarjotaan lähes jokaisessa virtuaalihevosfoorumissa.

Ulkoasu, riippumatta siitä, miten hieno se on, on kuitenkin aina vain kehys sisällölle ja sen tärkein tarkoitus on olla häiritsemättä sisältöä. Virtuaalimaailmassa tämä on kääntynyt väärin päin: ulkoasua pidetään tärkeimpänä asiana, sen pohjalta arvostellaan hevosia ja talleja ja sisältö on jäänyt surkeaan kakkosasemaan. Puhumattakaan siitä että useimmat ulkoasut ovat toimivuudeltaan järkyttävän huonoja. Yritän tällä tempauksella todistaa, että tunnettu talli ei tarvitse hienoa (eli raskasta ja riemunkirjavaa) ulkoasua. Ionic pysyy Ionicina vaikka värit vaihtuivat, ei siinä sen kummempaa ole.

Maaliskuun aikana ja jo sitä aikaisemminkin Ioniciin on tullut melko paljon ihan uusia hevosia, olen niitä suorastaan työkseni keksinyt. Monen rodun kohdalla tilanne on se, että hevoskanta on pieni, kaikki alkavat vähitellen olla sukua kaikille ja sisäsiitospeikko on todellinen uhka. Koska kyse on harvinaisista roduista, ei muiltakaan hevosenomistajilta juuri löydy helpotusta tilanteeseen ja jäljelle jää tasan yksi vaihtoehto: uudet hevoset ja niiden kautta ihan uudet sukulinjat. Hevosmäärähän tällaisesta tietysti kasvaa hurjasti, mutta kun niitä on muutenkin jo paljon, niin mitään käsiinleviämisen riskiä ei ole.

Sirpa, ionic@hevosmaailma.net