Sivuilla tällähetkellä yhteensä kolmetoista päiväkirjamerkintää ja kuusi valmennusta.

8.11.2007 - Valmennuksessa Rusinassa

Kun valmentajamme ilmestyi kentälle, olimme Sibeliuksen kanssa ehtineen verrytellä jo lähes puolisen tuntia. Ori kulki hyvin ja uskoin, että tästä valmennuksesta saamme kaiken irti =)

Pääsimme heti toisina hyppäämään 70cm estettä. Sibelius aloitti varsin vauhdikkaasti, ja sen pitäminen ravissa estettä lähestyttäessä oli tuskallista. Ori on aina tottunut tulemaan laukassa esteelle ja vielä mahdollisimman nopeassa laukassa, tiukin käännöksin, joten tämä oli Sibeliuksen mielestä ehkä liiankin helppoa, eikä halunnut kuunnella apujani. Ympyrällä ori pysyi kuitenkin hyvin. Koska seuraavalla esteellä sai jo laukata, rentoutui Sibelius ja sain sen jopa leppoisaan, mukavaan laukkaan. Tulimme edellisen esteen ohi, kuin olisimme hypänneet sen, mutta keskityimme vain pystyyn, joka ylittyikin helposti saatuani orin kunnolla suoristettua.

Harjoittelimme yksitellen esteitä ja pian pääsimme hyppäämään sarjaa. Ori ei pudottanut ensimmäiselläkään kertaa, mutta omissa ohjaustaidoissani oli selvästi puutetta. Ori kääntyi aivan liian loivasti pystyesteeltä sarjaestelle; tiukemmin käännettäessä ori suoritti radan huomattavasti nopeammin, muttei kuitenkaan aiheuttanut liian tukalia tilanteita. Muutaman kerran toisetettuamme sarjan, oli valmennus jo ohi.

Verryttelimme vielä omatoimisesti, ennen kuin kiitimme ja nousimme pois ratsailta.

8.11.2007 - Kisatarina: Kisa-aamu

Kopina kuului vain tallikäytävältä kun aamulla availin silmiäni ja pian karsinan oven raosta kurkisti - kuka muukaan kuin oma hoitajani. Eilen hoitaja oli hössöttänyt kimpussani koko iltapäivän ja olin nähnyt hänen pesevän varusteeni ja kiillottavan jopa jalustimet!

Vaikken olekaan mikään pitkäuninen poni (olen kuullut, että liian pitkät unet lyhentävät meidän ponien elinaikaa), olisin tykännyt torkkua vielä hetken. Hoitaja ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja rapsuttelun jälkeen alkoi kutittaa minua suan kanssa vatsan alta. Oikein harjan takutkin avattiin ja niiden tilalle letitettiin sykeröt. Ihan kivalta ne varmasti ihmisistä näyttää, mutta herranen aika, eivätkö ne tajua että muut pojat nauravat jos orilla on lettejä pää täynnä! Vaikka kuinka päätäni ravistin, eivät ne kuitenkaan lähteneet, sen verran tiukkaan hoitaja oli ne ommellut.

Saatuaan minut sukimisella kiiltäväksi kuin tiskipöytä (olen kuullut, että ne kiiltävät), hoitaja talutti minut ulos tallista suoraan traileriin. Koppi ei mielestäni ole mikään viihtyisä paikka, aivan liian synkkä ja pieni minun egolleni! En kuitenkaan saanut valita kohtaloani ja eteeni heitettiin vain kasa heinää ja sitten jo matkaan...

8.11.2007 - Vapaapäivä

Torstaina Sibeliuksella on perinteisesti vapaapäivä ja näin siis tänäänkin. Tulin kuitenkin tallille hoitamaan ja taluttelemaan oria vapaapäivän kunniaksi. Saatuani orin aamulla tarhasta ylös, päätin hoitaa harjauksen kerrankin ulkona: olihan sääkin ihan kiva, aurinko paistoi ja tuultakaan ei juurikaan ollut. Kiinnitin orin harjauspuomiin. Onneksi yksi tallityttö näytti olevan pihalla, joten huikkasin hänelle, jos hän voisi aivan pienen hetken katsoa Sibeliuksen perään, sillä aikaa kun haen harjapoksin sisältä. Tyttö suostui ja tuli rapsuttelemaan oria, kun minä kiirehdin sisälle talliin. Otin mukaani poksin ja palasin ulos. Kiitin tallityttöä, joka nyökkäsi ja hävisi sitten sisälle talliin.

Harjattuani orin irrotin sen puomista ja päätin lähteä maastoon kävelylle. Poni seurasi kiltisti vierelläni kun astelin kohti läheistä metsikköä. Polku johti metsään ja päätin kävellä syvemmälle ainakin puolisen tuntia, vaikka olikin orin vapaapäivä. Ei kävelyä voinut laskea sellaiselle orille liikunnaksi, joka kaipasi kahden tunnin esterääkkiä saadakseen enimmät energiat puretuksi. Taluteltuani Sibeliusta siis tarpeekseni ympäri metsää päätin palata takaisin. Oltiin kävelty jo lähes tunti, mutta onneksi kuitenkin sen verran ympyrää, että tallille ei kestäisi takaisin kun vartti, ehkä kaksikymmentä minuuttia.

Palattuani tallille, vein orin suoraan tarhaan ja kävin hakemassa päiväheinät perässä. Toin orille myös muutaman herkkuporkkanan ja rapsutuksia palkaksi kiltistä lenkistä :)

07.11.2007 - Estehyppelyä

Sibelius seisoi silmät ummessa tarhassaan, kun aamutallin hoidettuani tulin hakemaan sitä. Laitettuani orin kiinni riimunnaruun, poni sentään virkosi ja alkoi tepsuttaa perässäni tallia kohti. Koska päivärehut vietäisiin tänään tarhoihin, pääsin hoitamaan orin omassa karsinassansa. Kevyehkön mutakerroksen raaputettuani pois ponista, hain varustehuoneesta suitset ja satulan, mutta äkkäsin samalla, etten ollut rakentanut kentälle vielä minkäänlaisia esteitä. Niinpä jätin ponin hetkeksi karsinaan ja vein varusteet takaisin.

Rakensin kentän päähän pienen jumppaestesarjan ja keskelle kenttää pystyesteen ja matalan ristikon ja palasin sitten varustehuoneen kautta orin karsinalle. Harjasin orin uudestaan vielä kevyesti ennen kuin puin Sibeliukselle satulan ja suitset. Varustettuani orin talutin sen ulos karsinasta ja kiinnitin sen käytävälle siksiaikaa että sain sidottua pintelit ponin jalkoihin. Kun jalatkin oli suojattu vein orin ulos tallista ja nousin selkään hetimmiten. Päätin verrytellä maastossa, joten ohjasin ponin kentän ohi laitumille johtavalle tielle. Reippaasti käveltyämme nostin vielä ravin ja ravuutin orin aivan laitumen päähän ja takaisin. Sitten taas käyntiä kentälle.

Kentällä ravasin vielä kierroksen, pari, ennen kuin nostin laukan. Orissa oli selvästi energiaa, mutta parin laukkakierroksen jälkeen Sibelius rentoutui, laski päänsä alas ja laukkasi rauhallisemmin ja tahdikkaammin, eikä vain vuohottaen eteenpäin sinne tänne. Käänsin orin jumppasarjalle ja Sibelius suoritti sen varsin mallikkaasti. Parin toiston ja ravin jälkeen nostin uudelleen laukan ja ohjasin orin ristikolle. Sen ylitettyämme en käänsin ponin suoraan pystylle, joka ylitettiin sekin varsin vauhdikkaasti, mutta samalla ilmavasti. Onnekseni ori ei kertaakaan koko tunnin aikana tiputtanut esteitä ja pääsin taas maastoilemaan loppuverkaksi.

Kierrettyäni saman maastopolun kuin ennekin tuntia, ohjasin orin tallin ovelle ja hyppäsin pois selästä. Sitten talutin orin sisälle ja pysäköin sen käytävään. Irrotettuani pintelit riisuin suitset ja satulan ja ohjasin orin sitten pesupoksiin. Suihkuteltuani orin jalat vein sen karsinaan ja harjasin Sibeliuksen vielä oikein kunnolla. Tarjosin orille vielä porkkanan ennen kuin loimitin sen ja vein tarhaan nauttimaan päiväruuista.

06.11.2007 - Maastoilun riemua

Näin tiistaipäivisin Sibeliuksen liikutusvuoro on kakkosryhmässä eli vasta puoli neljältä. Koska aamutalli oli hoidettu puolestani ja Sibeliuksen karsina puhdistettu ja ori hyvin ruokittu, tulin tallille vasta vähän kolmen jälkeen. Riimunnarun ja harjapoksin haettuani suuntasin tarhaan ja pyydystin siellä jo energisenä odottavan orin luokse. Hörähdettyään tervehdykseksi, lähsi se perässäni kiltisti kohti tallia. Koska iltaheiniä heiteltiin jo karsinoihin, sidoin Sibeliuksen käytävälle harjattavaksi. Saatuani orin molemmin puolin kiinni aloitin harjaamisen. Tälläkertaa ori ei ollut pyöriskellyt mudassa, eikä harjaamiseen kulunut pahemmin aikaa. Selvitettyäni vielä harjan ja hännän hain varustehuoneesta suitset. En tänään aikonut liikuttaa oria raskaasti edellispäiväisten kisojen takia, siispä saatuani suitset orin päähän irrotin sen naruista ja talutin ulos.

Pääsin selkään kätevästi pöydän portaikoksi koottujen telineiden avulla ja annettuani pitkät ohjat, maiskautin orin liikkelle. Ohjasin orin hiekkapolulle ja päästyämme sen päähän asfalttitielle katsoin tarkkaa tien molemmin puolin: autoja ei tullut, mikä ei ole mikään ihme täällä Jumalan selän takana. Parin kilometrin päässä pääsin kääntymään taas hiekkapolulle, ja siellä nostin orilla ravin. Vaikka orin kyyti onkin varsin pomputtelevaa, olen ehtinyt tottumaan siihen näiden vuosien aikana, jotka ori on meillä viettänyt ja ravissa istuminen oli suorastaa nautinto.

Erinäisten mutkien kautta olimme takaisin tallilla vajaan puolentoista tunnin kuluttua. Maastoilu sain mielen rauhalliseksi ja vaikka lenkkeilimmekin vain käynnin ja rauhallisen ravin merkeissä, oli Sibeliuksin selvästi saanut tarpeeksi liikuntaa tälle päivälle. Laskeuduin alas ponin selästä ja talutin sen talliin. Koska en ollut lähtiessä irottanut naruja käytävältä, sain Siben niihin nopeasti kiinni uudelleen. Riisuttuani suitset ja harjattuani orin, kello ei ollut ehtinyt vielä edes puoli seitsemään, joten suihkuteltuani orin jalkoja ja sitten loimitettuani sen vein orin tarhaan vielä loppuillaksi.

05.11.2007 - Kisafiilikset

Lähdimme jo ajoissa aamulla ajamaan kohti Hallavaaran tilaa, jossa kilpailisimme tänään. Sibelius käyttäytyi hienosti aamulla ja sain laitettua harjan helposti sykeröille. Olin jo illalla pakannut varusteet ja harjat mukaan matkaa varten, joten sykeröiden jälkeen tarvitsi vain taluttaa poni sisälle traileriin. Matka sujui suhteellisen nopeasti eikä Sibeliuskaan pahemmin potkinut trailerissa. Kilpailisimme tänään kahdessa luokassa, sekä 60cm että 80cm:ssä. Olen Sibeliuksen kanssa jo sen verran kisoja kierrellyt, etten nykyään pahemmin jännitä kilpailuita. Myös ori on tottunut jo kisameininkiin ja kasvattaa voittajaviettiään entisestään joka kilpailussa.

Harjasin ja varustin orin kuntoon ja nousin sitten selkään lämmittelemään hevosta. Tallilla oli onneksi hyvä lämmittelykenttä, johon oli kasattu muutamia matalia esteitä. Käveltyäni tovin, nostin orilla ravin ja ravailin hetken ennekuin siirryi laukkaan. Kuten tavallisestikkin, näin kilpailupaikalla orin laukka oli normaalia nopeampaa ja vauhdissa pysyy parhaiten kevyessä istunnassa. Päästeltyään pahimmat höyryt, suuntasin orin esteelle ja mukavasti liisimme esteen yli. Poni oli ollut jo pienestä alkaen hyvä hyppääjä - ori osasi lähestyä oikein ilman että ratsastajan tarvitsi nähdä suurta vaivaa. Pian kuulutettiinkin meidät valmistautumaan ensimmäiseen luokkaan, joten ratsastin orin pois lämmittelykentältä kisakentän viereen.

Itse radat sujuivat hyvin, pääsimme molemmat läpi ilman pudotuksia, mutta 60cm luokassa mutkat kävivät hermoille, vaikka Sibelius onkin notkea poni. Arvioin ensimmäisen mutkan liian löyhästi ja kiersin ponin kanssa aivan liian pitkän matkaa esteelle, joka lisäsi rutkasti aikaamme. Jälkeenpäin harmittelin, kun monet isommatkin hevoset taittuivat pienemmistä väleistä. Jäähdyteltyäni luokkien jälkeen Sibeliuksen heitin sen eteen heiniä ja jäin odottelemaan tuloksia. Onneksi ne saatiin pian esille ja ihmetyksekseni huomasin tulleeni Sibeliuksen kanssa ensimmäisessä luokassa kymmenenneksi, vaikka olin töpeksinyt käännösten kanssa. Kehuin oria hyvästä suorituksesta tapputtelemalla ja Sibelius hörähti kiitokseksi. Luokan palkintojen jaon jälkeen päästiin 80cm luokan tuloksiin. Hypähdin riemusta kuullessani Sibeliuksen nimen viidentenä, sillä olimme sijoittuneet. Palkintojen jaon ja kunniakierroksen jälkeen lähdimme hyvin fiiliksin kotiin odotellen seuraavia kilpailuita.

04.11.2007 - Ratsuttaja

Tulin tallille aamulla puoli kahdeksan aikoihin tekemään aamutallia. Avasin tallin ovet ja sitten hain iltatallin hoitajan tekemät aamurehut rehuvarastosta. Kävin viemässä ämpärit karsinoihin ja päätin lakaista lattian sillä aikaa, kun ponit syövät. Lakaistuani join aamukahvit tallissa ja järjestelin ämpäreitä ja rehuja valmiiksi päiväruokien valmiiksi laittoa varten. Koska kuivaheinä oli alhaalta loppu, kiipesin vintille ja heitin muutaman sylillisen alas päiväruokintaa varten.

Tunnin kuluttua ponit olivat valmiit ulos lähtöön ja kävin heittämässä ne yksi kerrallaan omiin tarhoihinsa. Sitten aloitin karsinoiden siivouksen. Hain kottikärryt lantalasta ja talikon varustehuoneesta. Siivosin karsinat, heitin märät turpeet pois ja toin kuivaa tilalle. Kun olin saanut karsinat puhtaiksi, hietin Sibeliukselle karsinaan heinät ja muille poneille jätin ne odottamaan talliin vielä tarhoihin vientiä.

Ratsuttaja oli lupautunut ratsastamaan Sibellä tänään, mutta koska hänellä on useimmiten kiireitä muidenkin ponien liikuttamisessa, hain orin hyvissä ajoin sisälle ja harjasin sen käytävässä. Suitsitin ja satuloin orin valmiiksi puoli yhteentoista mennessä ja sitten ratsuttaja tulikin. Tänään Sibellä oli vuorossa rataesteitä, joten lupasin tulla kasaamaan pienen radan ennekuin vien muille poneille heinät.Tein kentälle muutaman jumppaesteen lisäksi kaksi korkeampaa pystyä.

Saatuani esteradan valmiiksi hain heinät tallista ja kävin viemässä ne tarhoihin. Silläaikaa kun ponit mutustelivat heiniään, ehdin hyvin siivoamaan tallia. Hain karsinoista aamurehuämpärit pois ja tyhjensin kuivauskaapin. Sitten kävin sisällä syömässä ja sen jälkeen purin kentältä esteet. Ori oli kuulemma menny niin hyvin, että ratsuttaja halusi lähteä vielä käymään pikkulenkin maastossa.

Kun Sibelius palasi maastosta ruokansa ääreen, riisuin ja harjasin sen ennekuin luovutin tallin iltatallin tekijälle. Keitettyäni vielä kupin kahvia ja hyvästeltyäni ponit lähdin takaisin kotiin.

03.11.2007 - Juoksutuspäivä

Tullessani iltapäivällä tallilla käymään äkkäsin Sibeliuksen loikoilemassa tarhansa pöyhityimmästä mutakuopasta, mikä ei tietenkään ollut mikään kovin iloinen yllätys. Kävin hakemassa harjapoksin käytävälle ja riimunnarun mukaani ja suuntasin sitten tarhalle. Poni nousi ylös uskomattoman vaivattomasti, muttei vaikuttanut mitenkään erityisen energiseltä eilisen ylämäkitreenin jäljiltä.

Vein ponin käytävälle ja sidoin sen kaksin puolin kiinni ennen kuin aloin harjaamaan. Mutaisen turkin selvittämisessä meni enemmän aikaa kuin normaaliin harjaukseen, ja ennekuin sain ponille vielä varusteet päälle, olin itsekin hiestä märkä. Koska eilinen tehoratsastus oli saanut omatkin paikkani kipeiksi, olin päättänyt tänään vain juoksuttaa oria kevyesti. Kävin hakemassa vielä liinan ja pitkän raipan ennekuin irrotin ponin ja talutin sen ulos.

Aurinko paistoi pilven takaa, mutta sain silti kietoutua tiukasti takkiini, sillä kylmä tuuli puhlasi ilkeästi. Sibelius käveli kiltisti kentälle ja taluttelin sitä hetken aikaa, että lihakset vertyisivät. Sitten pidensin liinaa ja laitoin orin ravamaan ympyrää kentän keskellä. Ravattuani aikani, nostatin vielä kerran laukan ennekuin hinasin ponin keskelle ja vaihdoin liinan puolta. Sitten ohjasin ponin uudestaan ympyrälle ja toisitin saman muutamaan kertaan. Suunnilleen kolmen vartin jälkeen lopetin ja taluttelin ponia vielä niin kauan että sen hengitys tasaantui.

Vein ponin sisällä suoraan karsinaansa ja kävin viemässä iltaruoatkin sinne. Riisuin varusteet ponilta ennekuin päästin sen rehujen kimppuun ja vietyäni ne varustehuoneeseen, harjasin ponin vielä kertaalleen. Rapsuteltuani ponia tovin, jätin sen rauhaan ja kävin kiikuttamassa harjapoksin pois. Join vielä kupin kahvia ennekuin jätin ponit iltatallin hoitajan huostaan.

30.10.2007 - Kuntotreeniä

Vihdoin räntäsade näyttää loppuvan ja aurinkokin pääsee paistamaan pilven takaa varsin kirkkaasti. Pyöräillessäni tallille toivoin takakesän yllättävän vielä näin marraskuun vaihteessa, ainakin linnut visersivät siihe malliin kuin kevät olisi jo saapunut. Aamutalli oli hoidettu jo puolestani ja Sibelius näytti lokottelevan tarhassa varsin tyytyväisenä elämäänsä - maha täynnä aamuherkkuja ja auringon leikitellessä karvoilla. Silmät ummessa seisoskeleva poni ei säpsähtänyt edes lintuparven äkkinäistä lentoon lähtöä aivan tarhan vierestä ja mietin saisinko sitä ikinä liikkeelle.

Tallissa kaikki näytti olevan enemmän kuin kunnossa. Karsinat olivat puhtaat, vesiastiat täytetty ja päiväheinätkin jaettu, lattiakin olitiin ehditty lakaisemaan. Painoin mieleeni suuren kiitoksen, jonka annoin myöhemmin aamutallia hoitaneelle apulaiselle. Hain harjakopan karsinan eteen ja suitset ja satulat roikkumaan oveen ennekuin hain orin pois tarhasta. Pienen hätyyttelyn jälkeen ori lähti onnekseni ihan energisesti liikenteeseen. Harjatessa Sibbe keinutteli itseään puolelta toiselle silmät ummessa, aivan kuin viime yönä ei olisi nukuttu tarpeeksi. Poni ei onneksi ollut likastanut itseään pahemmin ja sain orin nopeasti puhtaaksi. Laitoin Sibelle varusteet päälle ja talutin sen ulos karsinasta.

Kentällä nousin selkään ja annoin ponille ohjaa ja pienellä pohkeen napautuksella sain orin reippaaseen käyntiin. Lämmiteltyäni kokosin vähitellen ohjat ja nostin ravin. Tuuli puhalsi kevyesti ja aurinko jaksoi yhä paistaa. Myös Sibelius jaksoi ravata tarmokkaasti eteenpäin. Tehtyäni keveitä harjoituksia puolisen tuntia, nostin laukan, jonka tempoa vaihtelin tasaisesti. Koulukiemuroita on orille turha takoa päähän, joten sain vain keskittyä laukkaamaan vuoronperään nopeasti ja hitaammin. Askellus muuttui vähitellen tasaiseksi, ja orille alkoi puskea hiki päälle. Aurinko paistoi jo lähes kuumasti ainakin näin lokakuun loppupuoleksi ja päätin siirtyä hetkeksi raviin. Nostin jalustimet ylös ja nautin vain ponin kipittävästä, mutta silti mukavasta ravista. Lopputunti sujui nopeasti: nostin laukkaa vielä muutaman kerran ja sitten ratsastin ilman satulaa lähinnä jäähdytelläkseni ponia.

Tuotuani ponin takaisin talliin, riisuin siltä varusteet ja harjasin sen vielä kertaalleen läpi. Onnessaan poni alkoi syödä päiväheiniänsä, kun lähdin viemään varusteita ja harjapoksia pois. Istuuduin hetkeksi varustehuoneeseen kahville ja palattuani ori oli saanut appeensa loppuun. Ulkona paistoi yhä aurinko, joten kävin viemässä Sibeliuksen tarhaan muiden seuraksi. Vielä ennekuin lähdin kotiin, kävin auttamassa iltatallin tekijää ruokien laittamisessa valmiiksi.

28.10.2007 - Räntäsadetta

Tänään oli ponin lokottelupäivä, mutta itse päätin kuitenkin ahkeroida. Kävin heittämässä aamuappeet poneille ja syvennyin sitten Sibeliuksen harjojen puhdistukseen. Ulkona satoi räntää, joten parkkeerasin itseni tallin katokseen, jossa puhdistin harjat tiptop kuntoon. Huljuttelin kopakin puhtaaksi karvoista ja huuhtaisin ulkopuoltakin kiiltävämmäksi. Parantelin tussilla poksin päällä lukevaa 'Sibelius' - tekstiä ja järjestelin kuivattuani kopan puhdistamani harjat sinne uudelleen. Tähän olikin mennyt jo sen aikaa, että Sibelius oli ehtinyt rauhassa syömään ateriansa.

Räntäsateesta huolimatta päätin viedä ponin vähän ulkoilemaan. Puin orille mukavan lämpimän loimen ja talutin Siben pihattoon. Suorita tietä poni ravasi katokseen sadetta pakoon ja nauttimaan edellispäivästä jääneitä kuivaheiniä. Palasin takaisin talliin juoksujalkaa, koska en itsekkään pahemmin nauttinut kastumisesta. Otin matkalla mukaani kottikärryt ja talikon, joiden avulla sitten puhdistin orin karsinan. Kävin kärräämässä likaiset turpeet pois lantalaan ja hain kuivaa tilalle. Möyhittyäni karsinassa tarpeeksi, täytin vielä juoma-astian ja kävin heittämässä päiväheinät valmiiksi karsinaan. Kello oli vielä liian vähän siihen, että voisin hakea ponin takaisin sisälle, joten päätin kerrankin jatkaa aamuista ahkeruuttani ja puhdistin orin suitset huolellisesti. Pesin ja rasvasin kunnes suitset hohtivat kuin uudet. Tässä vaiheessa vilkaisessani kelloa, huomasin ponin seisseen tarhassa jo kymmenen minuuttia ylimääräistä.

Kävin kiireesti hakemassa ponin sisälle ja ennekuin päästin sen heinien kimppuun, riisuin vähän kastuneen loimen pois. Menin jatkamaan aloittamaani hommaa, mutta koska suitset olivat jo trimmissä kunnossa, päätin siirtyä satulan kimppuun. Rirroitin jalustimet ja jalustinhihnat. Vein satulahuovan odottamaan pesua ja hain tilalle uuden. Pesin satulan ensin perusteellisesti ja sitten vielä rasvasin sen. Kävin huuhtelemassa jalustimetkin juoksevan veden alla, ennekuin kokosin satulan uudestaan. Loppu päivä sujuikin lähinnä kahvitellessa ja pikkuhommia hoideltaessa, kun ponia en enää viitsinyt sateeseen viedä.

30.09.2007 - Kisatarina: Tekstarit

ella lähettää: Mitens sun kisat meni? Harmi kun en päässyt kattoon...
faz lähettää: No siinähän ne, olis voinu paremminkin mennä, mut ens kerralla sit uusiks :)
ella lähettää: Ihan tosi vai? Sibbe kun näytti olevan nii hyväs kunnos... No mikä siin sit pieleen meni? Etkai vaan unohtanu rataa :D
faz lähettää: Melkee unohinkin! Oikeesti olin siin viidenne esteen kohal et ei voi olla totta pitiks mun mennä tästä oikeen kautta vai vasemman! :DD
ella lähettää: Mut onnistuit kuitenki ettet päätyny syömään kentä hiekkaa?
faz lähettää 1/2: Ihme kyl! Oikeestaan menin vasemman kautta vaiks olis sittenki pitäny mennä oikeen kautta. En olis uskonu et sibbekää taipuu nii pienes kulmas, mut esteen yli...
faz lähettää 2/2: kuitenki mentii ja voitettii aikaa iha älyttömäst...
ella lähettää: No sithän se oli ihan kannattavaa!
faz lähettää: No en kyl silti ota enää samanlaist riskii enää ens kisoissa, koska siin vaihees tuntu et mokasinko nyt tän koko radan ko alku oli menny yllättävän hyvin. :D
ella lähettää: Meniks joku muu pieleen vai oliks toi ainut ongelma?
faz lähettää: Kuule et usko mitä lopus tapahtu! :DD mut hei en nyt voi enää tekstaa, mut jos tuut tänään tallil niin kerron koko jutun!
ella lähettää: Nyt en ainakaa voi olla tulematta! Moimoi!

29.08.2007 - Kisatarina: Nolo sattuma

Vielä viimeisen esteen yli, ajattelin ja lähdin mukaan ponini hyppyyn. Sibelius ylitti esteen jokseenkin keveästi, sillä ori on kyllä tottunut hyppäämään korkeampiakin esteitä. Sibeliuksen kapasiteetin puolesta voisimme kisata isommissakin luokissa, mutta minua itseäni tuppaa jännittämään jo ihan pikkukisatkin! Ravasin pois kentältä ehkä vähän laimeiden taputuksien saattelemana, mutta itse olin silti täysin tyytyväinen suoritukseeni. Taputin oria kaulalle ja hyppäsin sitten pois ponin selästä. Hoitaja lupasi mennä taluttelemaan Sibeliusta lämmittelykentälle.

Lopulta viimeisetkin ratsukot olivat suorittaneet ratansa ja nyt olisi palkintojen jaon aika. Osallistujia oli kisoissa aika vähän, mutta jännitykseni oli silti huipussa, tuntui että polveni pettäisivät alta. Kun sitten sijoittuneita kutsuttiin palkintojenjakoon ja kuulin oman nimeni sanottavan, kiskaisin mukaani vieressäni seisovan orin ja hyppäsin selkään. Ajatukseni pyörivät villisti ja sydämeni pamppaili kiihkeästi. Kuulin jostain etäältä huutoa, mutten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin ponin ohjaamiseen kentälle.

Vasta kun kisahoitajanani mukana ollut tyttö tuli kiskaisemaan minua jalasta, tajusin että huudot oli osoitettu minulle. Pyöreähkö rouvashenkilö juoksi takanamme ja huusi "Pysähdy varas! Otit minun ponini!" En ensin tajunnut mitä nainen tarkoitti vaan katsoin hölmistyneenä hikistä, vähän pöllähtäneen näköistä rouvaa, sitten allani olevaa ruskeaa ponia. Poni alkoi tuntua kumman sirolta ja ohjatkaan eivät näyttäneet tutuilta. Tajusin hypänneeni väärän ponin selkään!

Kipusin nolostuneena pois ponin selästä ja pyysin anteeksi rouvalta. Sibeliuksen hoitajana oleva tyttö kiikutti minulle oikean ponin ja kiipesin ripeästi uudestaan selkään. Ravasin nopeasti kasvot tomaatin värisinä kentälle, enkä osannut enää edes iloita sijoituksestani, kaikki oli niin noloa.

25.08.2007 - Kisatarina: Rata

Sibelius potki malttamattomana trailerin etuseinää, kun pysäköin auton ja trailerin Aarnivalkean pihaan. Kiirehdin avaamaan trailerin sillan ja menin sitten etupuolelta sisälle. Talutin orin varovaisesti ulos trailerista, sillä tallilta ei herunut ketään auttamaan minua orin kanssa kisoissa. Olin paikanpäällä siis aivan yksin.

Kisat eivät olleet suuret, osallistujaluettelo kentän aidassa näytti onneksi aika lyhyeltä ja me Sibeliuksen kanssa pääsisimme kisaamaan heti alussa parin ratsukon jälkeen. Varustettuani ponini, nousin sen selkään ja kävelytin sen pellolle, joka toimi lämmittelykenttänä. Pohja oli mukavan pehmeää, muttei kuitenkaan liian upottavaa.

Pellolle lämmittelyä varten rakennetut pienet ristikot ja pystyeste sarjat saivat hien nousemaan pintaan - kohta olisi meidän vuoromme radalla. Ori kulki hienosti allani ja itsevarmuuteni kasvoi. Eihän tässä mitään hätää ollut, Sibelius oli hypännyt kahdeksankymmentä senttisiäkin esteitä sarjana, mutta koska yhdeksänkymppiset olivat jääneet hyppäämättä, en halunnut ottaa isoa riskiä ja kilpailla vaativammassa luokassa.

Meidät kuulutettiin valmistautumaan, joten ravailin ponin kanssa kentän laidalle odottamaan vuoroamme. Tällä hetkellä rataa laukkaava pari teki upeaa työtä - esteet ylittyivät reiluin ilmavaroin ja laukka oli tahdikasta ja nopeaa. Näki selvästi, että tämä ratsukko oli luotu yhteen ja hyppäämään vaikka korkeampiakin esteitä.

Kun rata loppui, nielaisin jännittyneenä ja ravuutin orini kentälle. Pian tuomari vihelsi pilliin joten suuntasin katseeni ensimmäiseen esteeseen, onneksi se oli vain reilu kolmekymmentäsenttinen. Tunsin kuinka Sibeliuksen lihakset jännittyivät kun napautin sen pohkeillani laukkaamaan määrätietoisesti kohti estettä. Ensimmäinen hyppy oli voimakas ja este ylittyi helposti.

Pääsin pian mukaan laukan, esteiden ja radan imuun. Keskityin täysin seuraavaan esteeseen ja sen jälkeiseen mahdolliseen käännökseen. En nähnyt enkä kuullut ulkomaailmaa ja tuntui kuin olisin lentänyt. Ulkoa katsottuna rata oli näyttänyt pitkältä, mutta hämmennyin kun tajusin että edessäni oli viimeinen este.

VALMENNUKSET

06.01.2008 YT Hallanvaara - Kouluvalmennus

Kommentti: "Sait heti lämmittelyssä otettua Sibeliukselta luulot pois, kun se yritti säikkyillä maneesin varjoja. Ori rauhoittui heti ja alkoi työskennellä keskittyneemmin. Pohkeenväistössä Sibelius alkoi ensimmäisten väistöjen jälkeen ennakoida eli väistämään ennen aikojaan. Pidä hyvä kuri pohkeilla ja tee nopeat valmistelut. Sibelius selvästi on nopea liikkeissään, joten turhan pitkät jahkailuvalmistelut vain saavat sen tekemään omia ratkaisuja, tässä tapauksessa ennakoimaan. Väistössä ei oikeastaan muuta vikaa ollut, asetus pysyi ja ristiastunta oli hyvä. :) Kiemuraurissa Sibelius ravasi hyvin aktiivisesti ja taipui kauniisti. Varo kuitenkin ettei tahti hidastu kaarteissa, vaan pysyy samanlaisena koko kiemurauran. Ravilisäyksissä Sibelius aluksi rikkoi laukalle, mutta kun löysit oikean suhteen paljonko apuja piti antaa, alkoi ravi sujua. Erittäin hyvät ja elastiset lisäykset lopussa, linjat olivat hyvät ja muoto pysyi ryhdikkäänä. Laukkalisäyksissä tahti oli erinomainen, vähän oli ongelmia suoran linjan kanssa, mutta paransitte loppua kohden. Hyvää ratsastusta ja hieno hevonen. :)"

Kommentti: "Sähäkkä ori, notkea käännöksissä ja ketterä! Tiukoissa kaarteissa varo kuitenkin, ettei Sibelius jäykistä selkäänsä ja lähde laukkaamaan matalana "maata pitkin", jolloin esteelle ponnistaminen on vaikeaa, kun takajalat ovat jääneet kauas jälkeen. Tee pidätteitä, kokoa paremmin, mene itse painolla paremmin mukaan kaarteisiin. Rytmi pysyi harjoituksissa erittäin hyvin, etenkin jumppasarjoilla oli erinomaisia väläytyksiä. Lisäykset ja kokoamiset menivät myös hyvin, varo vaan ettei kovemmassa menossa Sibelius ala ennakoida hyppyyn. Pyri itse viemään herra loppuun asti esteelle, vauhdista huolimatta. Kaiken kaikkiaan tosi hyvännäköistä menoa! :) Mahtava ponnistuskyky orilla! Sait itse Sibeliuksen pysymään kuumuudestaan huolimatta erittäin kuuliaisena avuille."

Kommentti: " Jo minä alkutunnista katsoin, että mitäköhän tästä teidän touhustanne tulee, kun koko poni oli kuin ilmaan lähdössä. Sibelius oli kauhean energinen ja kuumuikin hieman alkutunnista. Silti näytit olevan kuin tavallisina päivinäkin, eikä sinulla ollut mitään ongelmia pitää poniasi aisoissa. Siirtymiset tuottivat hieman hankaluuksia, sillä Sibelius ei millään malttanut pysyä paikoillaan, vaan halusi kokoajan lähteä lujaa eteenpäin. Tyynesti sinä sen ohjailit oikeaan suuntaan ja nostit askellajit rauhallisesti. Hienoa! Lisätty käynti näytti oikein hyvältä. Se mikä minulla jäi hampaankoloon, oli ponin jännittyneisyys koko tunnin ajan. Se meni kokoajan niska korkealla ja tepasteli rauhottomasti. Sinun täytyisi nyt saada siihen hieman rauhallisuutta ja, että voisit sitten mahdollisesti saada sitä hakeutumaan peräänantoon jolloin se ei olisi niin jännittynyt ja työskentely sujuisi paremmin. Suosittelen kotona juoksuttamaan oria aina ennen tuntia, jotta saisit enimmät energiat pois ja vauhdikkuutta ei olisi niin paljon. Pohkeesi meinasi kokoajan valua eteenpäin, joten muista myös tarkkailla istuntaasi ja pohkeiden paikkaa!"

14.12.2007 Rusina - Estevalmennus

Kommentti: "Sibeliuksesta taisi tosiaan olla aivan toivottaman helppoa hypätä ravissa esteitä. Kuitenkin sait sen loppujen lopuksi todella nätisti menemään myös ravissa ympyrällä olevaa estettä. Sinun katseesi on hyvin kohdallaan ja sen ansiosta sait hyvin ohjattua Sibeliuksen minne halusit. Tosian ulkopohkeen pidät vain tiukkana, kun haluat ponin kääntymään jyrkemmin niin kuin tuossa pystyesteeltä sarjajaesteelle käännyttessä. Hienosti meni teiltäkin lopuksi koko pieni rata! "

30.11.2007 Ratsutila Reporinne - Estevalmennus

Kommentti: "Sibelius liikkui varsin vauhdikkaasti, mutta pysyi kuitenkin hienosti hallinnassasi. Hypyt kangertelivat hieman, varsinkin sarjat, kun Sibelius ei saanut oikein askeleitaan sopimaan esteväleille."

Kyseessä on virtuaalihevonen, kuvien hevonen ei liity mitenkää sivulla esitettyihin tietoihin!