Tallipäiväkirja

27.2.2009
Maanantaina talliin muutti kolme uutta hevosta, kaikki uuden jalostussuunnitelmamme mukaisesti belgialaisia puoliverisiä. Musicianin löysin myynti-ilmoituksen perusteella pitkän etsimisen jälkeen, Grove Voguen löysin sattumalta kuin olin katsomassa nuorta orivarsaa ja Scourgerin olin tilannut kasvattajalta. Kaikki hevoset ovat sopeutuneet uuteen talliin suorastaan yllättävän hyvin! Meillä on muun henkilökunnan kanssa riittänyt vipinää koko viikon ajan, kun vanhojen hevosten hoitaminen vie oman aikansa ja kuitenkin uusia pitäisi huomioida vielä normaalia enemmän (:

Tulin tallille pitkän työpäivän jälkeen vasta illalla. Olin koko päivän tulkannut ranskalaista maanomistajaa kaupunkimme virkamiehelle, joka kielitaito rajoittuu saksaan ja englantiin. Oli yllättävää saada tulkkauspyyntö kaupungilta, mutta lisätienestit ovat tarpeen varsinkin nyt, kun tallista löytyy kolme uutta hevosta. Vaikka olinkin aamulla lähtenyt töihin suorastaan luvattoman aikaisin, paloin halusta päästä juoksuttamaan Scourgeria ensimmäistä kertaa ja siksi suunnistin heti vaatteet vaihdettuani tallille.

Harjattuani ja suitsitettuani orin hain juoksutusliinan ja pitkän raipan, jonka jälkeen talutin Scourgerin kentälle. Alkukävelyjen jälkeen pyysin orilta ravia ja sitten laukkaa. Scourger oli täynnä energiaa ja laukka etenkin oli erittäin nopeaa ja kiivastempoista. Yllätyin kuitenkin orin kestävyydestä, sillä sain juoksuttaa oria intensiivisesti yli puolitoista tuntia ennen kuin huomasin hien pukkaavan karvan läpi.

Orin saatua purettua energiat ja loppulämmittelyt tehtyäni talutin hänet talliin ja harjasin vielä kiitokseksi hyvin hoidetusta työstä. Tein nopeasti myös iltaruoat ja jaoin ne tallissa sisällä odotteleville hevosille. Kun olin saanut hommat hoidettua ja tarkistettua tallin olevan kunnossa lähdin takaisin kotiin laittamaan jotain hyvää syötävää itselleni.

17.2.2009
Heräsin radion pärähtäessä päälle - en vieläkään ollut saanut ostettua kunnollista herätyskelloa, vaikka tiesin että se kappale, joka radiossa herätessäni soisi, tulisi soimaan myös päässäni koko pitkän päivän. Aamukahvit juotuani lähdin Dimi perässäni tepastelemaan tallille, sillä en ollut aivan varma kenellä aamutalli oli tänään hoidettavanaan.

Tallin pihalla oli Dylanin auto parkissa, ja sisälle päästyäni totesin asian myös vuorolistastamme. Samaisesta listasta huomasin myös hoitavani tallia yksin koko loppupäivän. Dylan, Marie ja Sofie kaikki perustelivat kovasti jo toissaviikolla, että heillä kaikilla olisi juuri tänä tiistaina perheasioita hoidettavinaan, joten minun pitää hoitaa tallia aivan yksin. En ole ihan varma siitä, että luuleeko ne tosiaan minun uskovan tuon selityksen, sillä ihan niin kalkkis en vielä ole, etten tietäisi, että tänään naapurikylässä alkaa suosittu musiikkifestivaalin. Sinne he oikeasti olivat menossa.

Päätin mennä nukkumaan vielä siksi aikaa kunnes minun piti palata hoitamaan tallia. Sitä ennen kiinnitin kuitenkin Dylanin auton tuulilasinpyyhkijän alle lapun: "Pitäkää hauskaa festareilla". Palasin kotiin hyräillen You are my sunsihea.

14.1.2009
Olin herännyt jo aikaisin aamulla tullakseni tallille aloittamaan ratsastuksen jo hyvissä ajoin. Päästyäni tallille kuulin, että Marie oli jakanut rehut hevosille jo tunti sitten, joten pääsin suoraan valmistautumaan ratsastukseen. Harjattuani ja varustettuani Hanneksen, lähdin orin kanssa kentälle treenaamaan esteitä. Alkulämmön jälkeen ori yhä ensimmäisiä hyppyjä tehdessä vähän kankea, mutta kun kouluputruni pääsi kunnolla käyntiin, niin esteet ylittyivät kevyesti.

Hanneksen lähes parin tunnin treenin jälkeen harjasin ja hellin vielä traksuani, ennen kuin siirryin seuraavan hevosen kimppuun. Soundilla oli ollut eilen vapaapäivä, ja siltä ori vaikuttikin! Yksikin lomapäivä riittää keräämään Soundin energiat sellaiseen pakettiin, että heti ensimmäisiä laukkoja nostettaessa oria on vaikea pitää hyppysissä. Parin toivottoman koulukiemura yrityksen jälkeen päätin käydä päästelemässä pahimmat höyryt pois ennen näitä keskittymistä vaativia koulutemppuja. Lopputreenin ori kulkikin kauniisti ja reippaasti eteen.

Kun olin saanut Soundin toimimaan haluamallani tavalla, ratsastin kevyet loppuverkat ja vein sen takaisin talliin, jossa Marie huolehti orin harjauksesta. Pikaisen kahvipaussin jälkeen kävin vielä Mindin kimppuun, harjasin ja varustin sen suitsilla ja lähdin köpöttelemään ilman satumaa maastoon. Herkän tamman kanssa maastossa ratsastaminen on aina yhtä herkkua! Tällä kertaa tammamamma kulki kuitenkin kivasti enempää säikkyilemättä ja pääsin testailemaan tamman vauhtijalkojakin pitkällä peltosuoralla.

Hoidettuani vielä Mindin ratsastuksen jäljiltä kuntoon, autoin Sofieta tallin laittamisessa kuntoon ja painuin sitten kotiin ottamaan päivänokoset rankan päivän päälle.

4.1.2009
Tänään tallilla tulisi olemaan varsinainen vilinä ja vilske koko päivän ajan, sillä kaikkiin tallivuoroihin oli tulossa kaksi työntekijää. Sen lisäksi että lompakkoni tulisi laihtumaan, se tarkoittaa myös sitä, että tänään minua tarvittaisiin vain hevosten ratsastamisessa.

Kun sitten kymmenen aikaan tulen tallille Dylan on jo harjaamassa Annaa, vaikka tamma oli ratsastusvuorossa minulla. Hienolla ranskankielentaidollani (Onneksi Dylan osaa hyvin englantia!) sain selville, että he olivat saaneet Sofian kanssa jo tallihommat hoidettua ja siksi hän päätti aloittaa jo avukseni Annan harjausta. Kiitin poikaa avusta, hän lupasi laittaa Larinkin ratsastuskuntoon siihen mennessä kun palaisin, jotta pääsisin Annan selästä suoraan uudestaan ratsaille.

Jo taluttaessani tammaa ulos tallista, huomasin Annan olevan hermostuneella tuulella. En halunnut hermostuttaa tammaa enempää, ja päätin lämmitellä kentällä normaalin metsälenkin sijasta. Alkulämmön jälkeen treenasin Annan kanssa vain kevyesti koulua - eihän tamma ollut enää kilpakäytössä, joten kaikkea ei tarvinnut hioa täydelliseksi huippusuorituksia varten! Koska Anna oli rauhoittunut kentällä ratsastuksen aikana, kävin heittämässä loppulämmöt ja -laukat metsäpolulla.

Larin kanssa ratsastus sujui paremmin kuin aamulla Annan kanssa. Ratsastin orin kanssa koko puolitoistatuntisen treenin metsässä. Alkulämpö otettiin poluilla kevyesti käynnissä, ravissa ja laukassa, mutta muu ratsastus koostui lähinnä mäkien nousuista ja laskuista sekä muutamista energiankulutus-laukkaspurteista pellolla. Lopuksi vielä käyntiä ja kevyttä ravia takaisin tallille.

Dylan valitti tylsyyttään heti kun sain orin sisälle talliin, ja poika halusi välttämättä hoitaa Larinkin pois alta. Riisuttuani ratsastuskamppeet yltäni lähdin siis kotia päin.

30.12.2008
Kun sain itseni kymmenen maissa vihdoin herätettyä niin paljon, että jaksoin lähteä katsomaan mitä tallille kuuluu, oli tallityttömme Sofie ehtinyt jo viedä kaikki hevoset ulos ja aamuruoatkin jakaa. Sofie lakaisi lattiaa varsin reippain ottein, mutta käskin hänen mennä kuitenkin kahville tässä välissä, ja jatkoin itse lakaisemista.

Saimme Sofien kanssa karsinat puhtaiksi ja tallin muuten siistiksi kahteentoista mennessä, joten oli hyvää aikaa käydä ratsastamassa ennen heinien jakamista. Kalenterista kävi selville, että tänään ratsastusvuorossani oli ainostaan Mano. Kävin poimimassa orin tarhasta ja toin sen sisälle omaan karsinaansa. Kun olin saanut orin hoidettua, talutettua ulos ja itseni vielä selkään, käänsin Manon metsäpolulle jossa saisi kivan alkulämmön.

Parin tunnin ahkeran treenauksen jälkeen, hoidin orin tarhakuntoon ja jätin sisälle odottelemaan päiväheiniä. Autoin Sofiea vielä heinien jakamisessa ja lähdin sitten yhtä matkaa tallityttömme kanssa pois tallilta. Iltavuoroa tulisi hoitamaan sekä Marie että Dylan, joten tallilla ei enää tarvittaisi apua.